Olen Carunan siirtomaksujen tyytyväinen maksaja

jormas: Viime- tai edelliskesänä toimme Jokilaakson Merikonttimaailmaan varastoiksi kaksi 12-metristä konttia ja teimme niiden väliin pitkän autokatoksen. Mitään lupaa emme sijoitukselle hakeneet, vaan laitoimme ne betonipalkkien päälle Carunan 110 kilovoltin linjan alle, jonka luulin olevan Fingridin kantaverkkoa. Jos olisi ollut, niin Fingridin kantaverkon alueelle ei joustoja turvarajoihin minulle jälkeen päin kerrotun mukaan juurikaan heru. Onneksi näin ei ollut, joka pelasti meidät varastojen siirto-operaatiolta sekä säästi useamman tuhatlappusen riihikuivaa. Mailtamme ei hevin toista paikkaa olisi edes löytynyt, vaikka alaa on yli 8 hehtaaria. Siitä on nimittäin puolet vettä ja niin edelleen.

Kontit toi aikoinaan rekkamies, joka sanoi, että hän on näitä tiputellut silloin tällöin vastaaviin paikkoihin ja hän ei kysyisi keneltäkään lupaa. Ja näin teimme mekin. Melkoisen tovin näyttikin, että valittu polku on oikea, kunnes tuli mutkia matkaan. Nimittäin Merikonttikotiemme 5 vuoden rakennuslupa oli tullut tiensä päähän ja oli uuden luvan hakemisen aika.

Kävi niin, että rakennustarkastaja halusi kaikista tontilla olevista rakennuksista asemapiirustuksen tai mikä lienikään. Joka tapauksessa niistä ilmeni, että kaksi merikonttia kera katoksen on sähkölinjan alla. Joten posti toi viranomaisten kirjeen, jossa luki, että lupaa käsitellään vasta sen jälkeen, kun on sähkölinjanomistajan lausunto.

Kiersin kaikki elämäni aikana hankkimani asiantuntijat, jotka olivat valitettavan yksimielisiä. "Että ala vaan katselemaan uutta paikkaa, eivät sähköyhtiöt turvamääräyksistä jousta." Viimeisenä asiantuntijana käännyin Tuusulasta lomalle ja eläkkeelle jäävän johtavan rakennustarkastaja Kaisa Seunan puoleen. Neuvo oli yksiselitteinen: "Käy neuvottelut Carunan kanssa ensin loppuun ja jos niissä tulee umpikuja, niin katsotaan sitten mitä voidaan tehdä."

Monien yhteydenottojen ja pyyntöjen jälkeen löytyi viimein Carunasta langan päähän rehdin tuntuinen asiakaspalvelija, joka kaiken lisäksi oli itsekin oman majansa tehnyt Tuusulaan. Mies tuli käymään Jokilaaksossa sekä kiersi kontteja enemmän ja vähemmän otsa kurtussa. Kunnes totesi viimein, että jos olen valmis maadoittamaan kontit ja estämään katoille pääsyn, niin kyllä hän näkee, että ne voisivat jäädä paikalleen. Lisäsi kuitenkin, että kollegan kanssa on vielä keskusteltava ja reippaan viikon päästä heiltä tulee lausunto.

Harvoin olen odottanut postia ja avannut kirjeen yhtä suuren jännityksen vallassa. Viimein kaivattu lausunto oli avattuna kädessäni, jossa luki: "KONTIT SAAVAT JÄÄDÄ PAIKOILLEEN". Inssille käynnin yhteydessä sanoin, että jos lausunto on myönteinen, minusta tulee elinikäinen ja tyytyväinen siirtomaksujen maksaja. Näin on myös käynyt ja katselen linjaa nykyisin aivan toisenlaisilla silmillä. Ajattelen, että mukava firma, kun huomio pienasiakkaankin yksilöllisellä ratkaisulla.