Pallon toiselle puolelle

päivis: Niin se puolivuotisjakso mennä hujahti ja nyt ollaan taas virallisessa kotimaassa. Thai-koti jäi ja toivon mukaan pysyy kunnossa ensi syksyyn saakka. Mikähän muuten on kesäkauden kulumista tarkoittava, talvehtimista vastaava sana? Kesehtii ainakin kuulostaa vähän oudolta.

Maisemat vaihtuivat tämän päivän aikana.

Vähän jännitimme eilen, että tuleeko tilaamamme Uber-kuljetus varmasti kotinurkillemme aamuviideksi. Keikkoja hoitavaa henkilöä kun ei näkynyt porttimme pielessä pitkään aikaan. Ennen eilisiltaa ihminen oli taas paikalla ja vakuutti, että kaikki on kunnossa. Aamulla meitä sitten olikin odottamassa sekä ajojen järjestäjä että ihan oikea taksi. Kuski ajoi vielä niin tasaisesti ja kaahaamatta Suvarnabhumin kentälle, että palkitsimme hänet ihan reilulla tipillä.

Jos lentomatkan hiilijalanjälki onkin tuntuva, taksimatka ei sitä ollut, sillä taksin polttoaineena oli kaasu.

Jostain syystä paluulento Suomeen kestää pitempään kuin menomatka. Kymmenen ja puoli tuntia on aika turhauttava aika istua paikoillaan. Onneksi Finnairilla oli paljon elokuvia katseltavana. Jopa muutama kotimainenkin uutuuselokuva mahtui joukkoon. Yhtä filmiä, jonka olisin halunnut nähdä, en edes ennättänyt katsoa.

Vaikka en mielelläni mollaakaan Finnairia, se on mitä on, jotain kummallista sen kasvisruokaosaamisessa (tai huolellisuudessa) on. Olen ihmetellyt, kun minulla on vakituisena valintana lennoille kasvisruoka, joka sitten osoittautuu aina laktoosittomaksi, joka taas puolestaan merkitsee sitä, etten koskaan saa juustoa. Myös makeat leivonnaiset puuttuvat, koska niissä ilmeisesti käytetään maitotuotteita.

Tänään laktoosittomuus paljastuikin vegaaniksi. Näin ainakin yksi lentoemoista totesi laskiessaan lounastarjottimen eteeni. Oli pastaa ja tomaattikastiketta kasvishöysteineen, salaatissa oli tofua ja jälkiruokana oli hedelmiä, kun muilla oli joku leivonnainen. Mutta mitähän olisi vegaani sanonut siitä, että sämpylän kanssa oli tarjolla voita? Eikä voinappi kyllä laktoosittomaltakaan vaikuttanut.

Pitkällä lennolla tarjotaan kaksi lämmintä ateriaa, joista tällä kertaa kasvissyöjille myös toinen oli pastaa. Se tietysti tuntui vähän omituiselta, että molempien annosten perusraaka-aine oli sama. Mutta mitähän vegaani olisi tuumannut siitä, että pastan seassa oli juustoa? Olisiko alkanut nuohata siitä, että onko juusto vegaanista? Veikkaan, ettei vastausta olisi löytynyt.

Myös edessäni istui kasvissyöjä, joka huomasin saavan ilman lisäkommentteja ensimmäisen lämpimän kasvisaterian. Mutta kun tuli toisen aterian aika, lentoemo sanoa töksäytti hänelle, että onko hän tilannut kasvisruoan? Kuinka tilaus olisi voinut matkan aikana muuttua? Ihan samalla tavalla minultakin on joskus kysytty, kun olen ihmetellyt, miksi minulle tarjotaan toisella aterialla liharuokaa.

Hyvänä muistona minulla on vuosien takaa matka, jolloin olin unohtanut varata itselleni kasvisruoan, En ollut vielä silloin Finnairin kanta-asiakas, joten lentoyhtiö ei tietenkään voinut varautua tarjoamaan minulle sopivaa ruokaa. Oli täysin oma vikani, että jäin ilman lämmintä ateriaa. Mutta silloin palvelu oli kyllä kohdallaan. Kun harmittelin unohdustani, lentoemäntä kysyi, sopisiko, jos he tekisivät minulle kaurapuuroa. Sellaiseen heiltä löytyisi ainekset koneen keittiöstä. Olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä olisin varmasti ollut nälkäisenä kurjaa matkaseuraa.