Jokilaaksossa on monta lampea, joista yhdelle olimme antaneet nimen Pikkulampi. Tätä nimeä päiviskin käytti eilisessä blogissaan. Mutta meille on selvinnyt, että Pikkulampi onkin Purolampi. Joka on saanut nimensä siihen laskevasta purosta, minkä enemmän tai vähemmän virallinen nimi on Skålbäck. Nimen on ehkä aikoinaan suomentanut Maljapuroksi Henrik Åhman.
Hän kertoi sen synnystä, että lähellä Tuusulantietä, Maantienkylässä on niin sanottu Lemminkäisen lähde. Joka aikoinaan "räjähti" ja etsi uuden uoman, jolloin syntyi puro ja sen jälkeen maillemme lampi. Henrik kertoi, että metsämiehet ja muutkin ammensivat aikoinaan metsäpurosta vettä janoonsa. Vesi oli ollut niin kirkasta, että puroa alettiin kutsumaan Skålbäckiksi eli Maljapuroksi.
Mutta toisin on nykyään, varsinkin keväisin. Vesi on kaukana juomakelpoisesta, joka ominaisuus on saatettu menettää pysyvästikin. Siihen pienempiä syyllisiä eivät ole lentokentän sulatusaineet eivätkä Finnavian läjitysalueet.
Me nautimme kuitenkin siitä luonnosta, joka meillä on. Myös uusine, meidänkin tekemine puronuomineen, joista osa on vailla nimiä. Ehkä nimiä niille syntyy lisää tänäkin vuonna.
Alla joitakin kuvia, jolloin vesi ja luonto ovat ruskeimmillaan. Kauneuden sanotaan olevan katsojan silmissäni. Joten minun silmissäni Jokilaakso taas jälleen kerran kaunistuu päivä päivältä vihreyden myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti