Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Jokilaakson kasvihuone

jormas: Tänä kesänä kirjoitan yhdestä jos toisestakin Jokilaaksoon liittyvästä, vaikka arvaankin, etteivät ne kiinnosta juurikaan muita. Mutta kunhan kirjoitan. Niitä on mukava lukea jo vuodenkin kuluttua uudelleen. Tällä kertaa on vuorossa kokoamamme kasvihuone, johon meni aikaa tasan viikko kahdeksan tuntia päivässä. Vaikka sitä hankkiessani ajattelin sen olevan vasemman käden juttu. Ehkä se jollekin onkin. jos tekee niiden kokoamistyötä elääkseen.

Sitä en muista mistä ja miten jokunen vuosi sitten kasvihuoneen hankimme, mutta sen muistan, että sopivan hintaisen ja laatuisen etsimiseen meni aikaa enemmän kuin sen pystyttämiseen. Olemme olleet hankintaan oikein tyytyväisiä, vaikka joitakin osia puuttuikin. Muun muassa laseina toimivia kennomuoveja, joita odottelimme valmistajalta tai ainakin myyjältä ainakin viikon. Kaikki kasvattamamme ovat mittareillamme mitattuna luomua. Kaiken lisäksi kallista sellaista, jos mittarina on raha.

Mieleen muistuu sinällään mukava asiakaspalvelutilanne, kun esittelimme Merikonttikotiemme Hyvinkään Asuntomessuilla vuonna 2013 kuukauden ajan joka päivä. Itsellenäni oli, sanoisinko kulmikas aamu, kun Duokotiimme tupsahti sisään "hienohelma" korkokengissään, joka kuunteli otsa kurtussa, kun esittelin hänelle ekokäymäläämme.

Aikansa kuunneltuaan silmät pyöreinä hän kysyi: "Tarkoitatko, että kuljetatte tämän wc:n tuotoslaatikon keittiön läpi ulos?" Vastasin: "Kyllä rouva. Wc:ssä tapahtuvan esikompostoinnin jälkeen tavara menee lämpöbiokompstoriin ja sieltä sopivan ajan kuluttua jälkikompostoriin. Vuoden, kahden jälkeen tuotos onkin valmista kasvihuoneeseen. Siellä siiinä kasvaa tomaatteja, kurkkuja, retiisejä, salaatta ynnä muita aamiaspöytään. Syömisen jälkeen mainittu tuotos aloittaa paluunsa syöjän sisällä, joten seuraavana aamuna se matkaa takaisin ekokäymälään ja kierto alkaa alusta. Joten voi sanoa, että syömme aamiaispöydässä mainitsemasi tuotokset." Vain kengät kopsuivat, kun rouva lähti.

Tätä kirjoittaessa kasvihuone on kuitenkin vielä sillä tolalla mille se jäi, kun lähdimme syksyllä Thaimaahan. Viikon, kahden jälkeen aamun ja illan yksi puuha- sekä oleskelupaikoistamme näyttää aivan toiselta. Kasvihuoneessa onkin mukava vain istuskella ja nimenomaan siunailla kasvun ihmettä. Toki jotakin on hyvä välillä tehdäkin. Sillä muuten pian kaiken kasvualan ovat vallannut, jotkut aivan muut elävät kuin istuttamamme taimenet tai siemenet. Tähän aiheeseen palaan, kun automaattinen kastelulaite ynnä muut ovat paikallaan.

Ei kommentteja: