jormas: Meille tai oikeastaan Päivikselle on tullut tavaksi ikään kuin tarkastaa pukeutumiseni ennen lähtöä ulos tai minne nyt milloinkin olemme menossa. Ennen se minua nyppi, vaan ei enää, sillä olen oppinut pitämään siitä. Ajattelen siinä olevan jotain rakasta ja läheistä, vaikka se ehkä on vaan tsekkaus kehtaako tuon kanssa lähteä mihinkään ja ylipäätään näyttäytyä.
Mutta joskus lähtötouhu menee toisinkin. Eilen aamulla olin ottanut menemisen kanssa hieman ennakkoa ja vältyin pukeutumistarkastukselta. Olin jo pulaamassa kulkupyörämme Harleyn luona, kun Päivis tupsahti siihen uudessa, raikkaassa asussa. Ja kysyi ympäri pyörähtäen: "Näyttääkö tämä uniasulta tai pyjamalta? En tiedä mikä sen hetkiseen minääni meni, sillä sanoin, että "näyttäähän se!" Vaikkei näyttänytkään. Kaikkea muuta. Siitähän syntyi autohallissa pikku leikkimielinen kriisi, että "hyvänen aika, aivanko totta? Kyllä minun on nyt mentävä vaihtamaan, odotatko tässä" ja niin edelleen.
Piti hetki sovitella sanoja ja ajatella mitä sanoo, etten olisi pahentanut asiaa. Tulin päättelyissäni nimittäin tulokseen, että tähän ei ole sopivaa sanoa: "Entäpä sitten? Eihän ne meille mitään voi, eikä kukaan oikein tunnekaan."
Viimein päästiin lähtemään. Alkuperäisissä asuissa. Ensimmäinen kohde taisi olla vakuutusyhtiö, jonne menimme kysymään, että kun myin moottoripyörän, jossa oli jonkinsorttinen kasko-vakuutus, niin irtoaisiko jotain palautuksia joko handuun tai tilille?
Kunnolla ei päästy firmasta ulos, kun vierestäni kuului parahdus, että "voi hyvänen aika". Ja minä hätääntyneenä tumppujani tanaan sovitellen, että kuka käy vaimon kimppuun vai jäikö joku auton alle? Mutta ei, vaan viesti jatkui: "Jorma, sinulla on housut väärinpäin!" Ja vilkuilua sinne tänne, jotta moniko ympärillä katselee suu sekä silmät ammollaan.
Ei tietenkään ketään, ajattelin. Ja ettei sitä kukaan muu edes huomaa. Mutta ei ollut perusteluillani virkaa, vaan minut passitettiin Big C:n käymälätiloihin housunkääntöön.
Miesten osastolla olivat kaikki pömpelit varattuina, joihin pääsyä muutama jonottikin. Ajattelin, että äijien toiletissahan tässä ollaan ja vaihtamisen onnistuvan siinä käsienpesualtaiden edessäkin.
Riisuin housut pois. Koska en ohuiden thaihousujen alla käytä alushousuja enkä nimettömiä, niin siinä sitten seisoin munasilteni ja havahduin, nyt tosiaan suu ja silmät ammollaan tuijottavia thaikkumiehiä. Että voi hyvänen aika, tuohon pesualtaaseenko farangi aikoo vääntää tortun?
Kun selvisin hämmennyksestä, jatkoin operaation loppuun ja iskin ihmettelijöille lähtiessäni silmää, että ei ne mulle mitään voi. Mukava päivä ihmisten ilmoilla alkoi pyjamassa ja pöksyt nurinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti