jormas: Kun olin kloppi yli puolivuosisataa sitten, oli jossain naapurissa ja viimein meilläkin seinä- tai oikeastaan pöytäpuhelin. Jolla tulivat soittamaan tutut ja joskus tuntemattomatkin, joilla ei ollut omaa puhelinta. Sama oli television kanssa, jota oli joskus illalla katsomassa moni naapuri Korpintieltä. Joka ei ollut silloin Korpintie, vaan kotitie. Jonkin sortin ylellisyyttä oli myös ularadio, jossa oli rinnakkaisohjelma.
Vaan toisin on tiedonkulku nykyaikana. Tänään väsään taskukokoisella älylaitteella Thaimaassa juuri ottamastani rantakuvasta kortin, jonka lähetän esimerkiksi Ravintola Sepeliin Tuusulan Myllykylään digitaalisesti aurinkotuolistani. Jossain Suomessa Posti tekee siitä paperi- tai pahviversion, jonka elävä, jaloillaan ja autolla kulkeva posteeljooni kiikuttaa ruokapaikan, muistaakseni punaiseen postilaatikkoon.
Vähän samoin on iltapäivälehtien ja Hesarinkin laita. Ne painetaan paperille Suomessa, jossa Hesari jaetaan aamusella paperilehden tilanneille kotiin. Iltalehteä ja -sanomia sen sijaan ei kotiin kanneta. Digitaalisina, näköislehtinäkin ne sen sijaan saa vaikka vuoteeseen.
Paperisinakin sanomalehtiä kulkee Finnairin toimesta lentokoneiden mukana muille maille, joita matkustajat kovastikin lukevat lennon aikana. Usein lehti jatkaa kulkuaan matkustajien matkassa sinne, minne he sitten lentokentältä matkaavatkaan. Jos kohteessa on suomalaisyhteisö, riittää lehdellä lukijoita vielä päivienkin kuluttua.
Samaiset lehdet saa paperisena muun muassa Jomtien Beachin rantatuoliin, sillä ne tulevat ilmojen halki Thaimaahan myös digitaalisina, jonka jälkeen täällä ne painetaan paperille. Kun kello on täällä 10, on se Suomessa vasta 5 aamulla, joten suomalaiset iltapäivälehdet ovat Thaimaassa luettavissa paperisena aiemmin kuin Suomessa.
Näitä maiden välisiä kokeiluja harrastan itsekin. En esimerkiksi ole keksinyt, että jos minulla ei ole pankkitiliä, niin kuinka voisin saada Suomesta Thaimaahan euroja muuten kuin kantamalla mukana. Sillä edelleen lienee, että kirjekuoressa postin mukana se ei ole suotavaa, vaan taitaa olla peräti kiellettyä.
Viimeinen kokeilu sai eräänlaisen välipäätöksen eilen, sillä tilasin Suomen Kuvalehden Thaikotiimme noin kuukausi sitten. Ja eilen postilaatikkoon tai oikeastaan -lokeroon oli ilmestynyt kirjekuoressa aito, suomalainen aikakauslehti. En osannut edes kuvitella kuinka kovasti voin odottaa lehteä. Kulku kaikkinensa oli vienyt aikaa päivän vaille kaksi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti