Makuikävä

päivis: Aika yleisen käsityksen mukaan suomalaiset kaipaavat ulkomailla oleskellessaan salmiakkia, ruisleipää ja sinappia, Fazerin sinistä ja hernekeittoakin kenties. Ihan spontaanisti lähes keksin tuolle kaipuulle sanan makuikävä.

Kaikkitietävän googlen mukaan makuikävä on mainittu internetissä vain yhden kerran muutama vuosi sitten jonkun twiitin yhteydessä. Tästä lähtien itse ainakin otan tuon sanan aktiivikäyttöön. Olen nimittäin huomannut potevani makuikävää aina vain enemmän ja useammin.

Salmiakin kaipuuta en tunnista. Ehkä edes tiedä ihmisiä, jotka sitä kauheasti käyttäisivät. Miksi siis kaipaisivatkaan? Sinapeissa on ehkä eroja, mutta ainakin minä löydän täältä Thaimaastakin kauppojen hyllyiltä erilaisia sinappilaatuja. Kenties suomalaiselle kelpaa vain Turun sinappi, nyt kun sekin on taas kotimaista.

Ruisleivästä täällä voi vain haaveilla. Jos jossain myydään ruisleiväksi väitettyä leipää, se suurella todennäköisyydellä ei sitä kuitenkaan ole. Lokakuussa toimme mukanamme muutaman valmiiksi siivutetun ruislimpun. Ne nyt eivät pitkään kestäneet ja alkuun kyllä tuntui, että ilman ruisleipääkin pärjää. Vähitellen mieli on muuttunut. Makuikävä on iskenyt. Mieluusti näkisin edessäni pari aitoa kotimaista ruisleipäpalaa.

Thaimaalaiset tuskin käyttävät itse lainkaan juustoa. Kaupoissa sitä on tarjolla vain turistien vuoksi. Ja hinta on sen mukainen. Paras juustobongaus on ollut Arlan gouda, joka on meidän molempien suosikkijuusto. Ilmeisestikin Tanskassa valmistetut juustoviipaleet maksavat lähes maltaita.

Tänään haimme vähän helpotusta makuikävään Dee Rentistä, jossa tarjolla on Oululaisen hapankorppuja ja Oltermanni-juustoa. Näitä ostimme, vaikka muutakin suomalaista siellä olisi ollut saatavilla. Ei kuitenkaan sellaista, josta olisimme kauheasti haaveilleet. Hapankorppukin on lähinnä vaihtoehto näkkileivälle, josta suht helposti löytyy ainakin ruotsalaisversioita.

Tuota kuvassa näkyvää juustohöylää etsimme täältä aikoinaan koirien ja
kissojen kanssa. Löysimme lopulta varmasti valtakunnan kalleimman
laitteen, mutta koskaan en ole myöskään omistanut yhtä hyvää juustohöylää.

Vierasmaalainen kahvihan suomalaisille ei juuri kelpaa. Sen pitää olla kotimaassa paahdettua sopiakseen suomalaisen suuhun. Siksi meilläkin on vielä jäljellä lähes kuusi kiloa Kulta Katriinan luomukahvia. Pikakahvi ei oikein meidän tapoihimme sovi - tai sitten pitäisi muuttaa tapoja - enkä oikein osaa kuvitella meitä juomassa vaikkapa ruotsalaisen maun mukaan paahdettua kahvia. Täällähän eivät suodatinkahvia taida juuri muut kuin pohjoismaalaiset harrastaa ja kaupat ymmärrettävästi palvelevat parhaiten lukumäärältään suurempaa ruotsalaisväestöä. Ja eivätköhän seuraavina tule norjalaiset. Siksi me suomalaiset saamme edelleenkin tullessa pakata matkalaukkuihimme kaiken tarvitsemamme kahvinkin.

Uskoni siihen, että suomalaiset täällä Thaimaassa kaipaavat myös hernekeittoa, perustuu kokemuksiin Pattaya Suomi-Seuran lauantaipäivistä. Silloin kävijöitä on todennäköisesti eniten ja minkäpä muun kuin hernekeiton takia. Siinä sivussa myös suomalaistyyliset letut käyvät hyvin kaupaksi.

Ruisleivän lisäksi haaveilen tällä hetkellä jostain hyvästä kasvismakaroonilaatikosta. Joku muukin uunissa valmistettu kasvisruoka kelpaisi hyvin. Vaikka en niin kovin perso makealle olekaan, täytyy myöntää, että netissä viime aikoina vilahdelleet laskiaispullien ja Runebergin torttujen kuvat ovat lievästi sanottuna tehneet pahaa. Sekin kai on sitä makuikävää.