Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hetki vielä Burapaa

päivis: Pattayalla vuosittain järjestettävän Burapa-moottoripyörätapahtuman yksi huipennuksista on moottoripyöräparaati, johon kaikki kynnelle kykenevät motoristit pyörän merkistä ja koosta riippumatta voivat osallistua. Me päätimme olla yksi niistä. Vähältä tosin piti, että olisimme missanneet koko ajon.
Tässä kohtaa saattoi jo huokaista helpotuksesta. Yhteisajo on takanapäin ja
pyörät ajettu parkkiin Burapan kentän laidalle. Ensi vuonna tämä käy jo helpommin.
Meillä oli jonkinlainen omasta päästä keksitty ajatus, että ajoon lähdetään jostain Pattayan urheiluhallin ulkopuolella olevalta parkkialueelta tai joka tapauksessa Burapasta. Tätä ajatusta vahvisti myös netissä jaettu suomalaistieto lähtöpaikasta. Kelloajaksi siellä todettiin tai väitettiin 14.30. Päivähän oli eilen eli lauantai. Se taisi lopulta olla ainut asia, joka piti paikkansa.

Jorma istui vielä parturoitavana, kun kello alkoi uhkaavasti lähestyä puolta kolmea. Ennätimme kuitenkin ajoissa pyörälle ja kiertelimme vähän siellä sun täällä etsien suurta joukkoa motoristeja, jotka näyttäisivät siltä, että ovat samalla asialla kuin me. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista havaintoa. Koko laajalla liikuntahallin alueella oli niin rauhallinen tunnelma kuin kansainvälisessä moottoripyörätapahtumassa nyt ylipäätään voi olla.

Jostain korviini kantautui englanninkielinen kuulutus, josta poimin kellonajan, joka merkitsi kolmea. Ahaa. Yhteisajo lähteekin kolmelta, mutta mistä ihmeestä. Onneksi bongasimme järjestäjäporukoihin kuuluvan miehen (tunnistimme hänet kädessä olevasta megafonista) ja kysyimme, missä kaikki pyörät ovat? Missä on lähtöpaikka? Mieshän ymmärsi kysymyksemme ja kertoi, että vajaan kymmenen minuutin päästä on lähtö Pattayan kaupungintalolta Pohjois-Pattayan kadulta. No ei kun sinne, vaikka näyttikin, että olimme auttamattomasti myöhässä.

Tänään tarkistin, että matkaa kaupungintalolle oli noin 13 kilometriä.

Kun pääsimme Sukhumvitin liikennevaloihin, rinnalle päräytti toinenkin samoissa aikeissa oleva motoristi. Jorma arveli, että tuon pyörän perässä emme kyllä taida pysyä. Yritys oli kyllä hyvä, kun valot viimein vaihtuivat meille vihreiksi. Olen viime päivinä aika usein sanonut nimen, jota kielletään turhaan lausumasta. En vain voinut sille mitään, että pakko oli jotain mumista, kun puikkelehdimme ja viiletimme noita mainittuja kilometrejä ruuhkaisella, monikaistaisella kadulla.

Oli aivan käsittämätön onni (sen lisäksi että pääsimme ehjinä perille), että ennätimme aivan viime hetkellä muiden mukaan. Ja vielä muutama muukin mattimyöhäinen ilmestyi peräämme. Kello näytti noin kymmentä yli kolmea, kun paraati lähti liikkeelle hienojen thaimaalaisten moottoripyöräpoliisien ajokkien vanavedessä.

Thaimaata ja thaimaalaisia syytetään milloin mistäkin tumpeloinnista, mutta tällaisen moottoripyöräletkan ajattamisesta halki kaupungin ilman että oikeastaan missään kohtaa tarvitsi pysähtyä, järjestäjät ja yhteistyökumppanit ansaitsevat kyllä täyden tunnustuksen. Jos jossain risteyksessä liikennevalot näyttivät punaista, varmaan satojen moottoripyörien letka sen kuin jatkoi menoaan. Muu liikenne oli poliisivoimin niissä kohdin pysäytetty.

Ja ajoimme myös sujuvasti läpi Walkingstreetin, joka normaalisti iltapäivisin on tukkoinen ja täynnä monenlaista tavarankuljetusautoa.

Matkan varrella halki Pattayan ja Jomtienin oli paljon yleisöä seuraamassa tapahtumaa. Moni näpsi kuvia ja videoi tapahtumaa. Tänä aamuna koimme melkoisen yllätyksen, kun aamulenkkimme varrella olevassa paikallisten baarissa, jossa olemme viime aikoina alkaneet käydä juomassa soodat, paikan rouva alkoi elein esittää meille, että hepä näkivätkin meidät ja tunnistivat, kun eilen ajoimme heidän ohitseen. Tarkkaa väkeä nämä thaimaalaiset!

Ei kommentteja: