Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. tammikuuta 2018

Sale, Pekka, Päivis ja minä.

jormas: Eilen valittiin kansalle big boss, johon mekin annoimme osamme. Sale on hoitanut hienosti pestiä kuusi vuotta ja  istuvan presidentin pudottaminen olikin ylivoimainen tehtävä niillekin, ketkä sitä aidosti halusivat. Minä en, en ainakaan kokosydämisesti, vaikka seisoin Pekan riveissä, kuten kuusi vuotta sittenkin.

Minulla tai oikeastaan meillä päiviksen kanssa on hieno kokemus, josta ei pitänyt tänään elvistellä. Mutta elvistelen silti, sillä aiheen siihen antoi paikallinen (Jomtien Pattaya) pyykkäri ja julkaisuntekijä Gizmo Keronen.

Jonka ilmaisjakelulehdet, sähköiset ja paperiset, eivät toimituksen mielestä ole lehtiä lainkaan. Toisaalta taas välillä ovat, johon saattaa vaikuttaa illan elot ja aamun olot sekä Siaminlahden tuulet.

Joka tapauksessa Keronen kyseli aamulla Facesivuillaan, että mitähän ostaisi vaimolleen syntymäpäivälahjaksi, kun kultaa on niin paljon, että piti tehdä karsintaa suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Mutta minun, kymmenen vuoden takaisen hääpäivän kuvan kultaa ei tarvitse päällystää eikä koristaa irtokullalla edelleenkään, sillä hänen itsensä minulle kertoma ajan patina ei silmiini tartu. Yhtä kaunis ja raikas kuin aamuinen kaste, jota ei Jomtienilla juuri ole.

Mutta elvistelyn aihe ovat tietty kymmenen vuoden takaiset, Kaikkien aikojen juhlat, joissa juhlittiin muun muassa häitämme ja sosiaalineuvoksen arvoani. Jonka olivat allekirjoituksin vahvistaneet silloinen presidenttimme Tarja Halonen ja pääministeri Vanhanen.

Häihin sen sijaan myöhässä tuli Sauli Niinistö ja ajoissa Pekka Haavisto. Mukavaa kuitenkin, kun tulivat. Vaikka vastavuoroisesti ei ole Linnan kutsua näkynytkään. Mutta jos ei aiemmin, niin ehkäpä kuuden vuoden kuluttua, kun saamme uuden presidentin.

Ei kommentteja: