Lomalla elämästä?

päivis: Meille usein toivotellaan hyvää lomaa, kun olemme lähdössä Thaimaahan. Joskus alkuvuosina säästinkin kesälomia talveen, jotta saatoimme lomailla täällä muutaman viikon. Myöhemmin sain sovittua, että teen täältä käsin etätöitä. Silloinkin moni tuttu tuntui ajattelevan, että lomallehan tänne tullaan. Mutta miten on nyt? Voiko eläkeläinen olla lomalla? Lomalla elämästä?

Tuo loma-sana särähtää korvaan entistä enemmän, kun nyt olen jo kokoaikaisella eläkkeellä. Osa-aikaeläkkeen kuusiviikkoiset eläkejaksot saattoikin vielä jotenkin mieltää lomiksi, kun ne loman tavoin katkaisivat työssäoloajan.

Wikipediassa tai missähän lie lomaksi määritellään vain ajanjakso, jolloin ollaan pitempi pätkä pois töistä, opiskelusta tai vastaavasta. Eläkkeellä ollessa ei oikein voi olla pois mistään.

Vaikka ajattelenkin nykyään, että olen, tai me olemme, Thaimaassa viettämässä aikaa, jonka eläkkeellä olo meille mahdollistaa, silti joudun lähes päivittäin tarkistamaan omia mietteitäni täällä olosta. Onhan tämä kuitenkin aika tavalla erilaista kuin olla kotona Suomessa. Toisaalta miellän kyllä Seven Seasin pienen kaksiommekin kodiksi, jossa elämä kieltämättä pyörii vähän eri mallilla kuin Suomessa.

Lomasta täällä olo eroaa selvimmin ainakin siinä, että päivittäin ei tarvitse lähteä liikkeelle jonkun nähtävyyden tai shoppailun perässä. Ei tarvitse bongata kuuluisia paikkoja tai kerätä kokemuksia. Oikeastaan vain ruokakaupassa shoppailu on asia, joka saa minut innostumaan. Aikaisemmat must-jutut, kuten "Kiinalaisten romukauppa", "Venäläisten romukauppa" tai Japani-kaupat ovat saaneet tällä erää olla aika rauhassa.

Yleensä myöhempään iltapäivään ajoittuvaa lounastakaan ei tarvitse paljon pohtia, kun ulkona syöminen on useimmiten kotona kokkailua edullisempaa. Tosin olen nyt alkanut kaivata vähän muutakin ruoanlaittoa kuin aamupuuron kypsentämistä mikrossa tai hedelmäsalaatin väsäämistä.

Aika ajoin saan itseni kiinni ajatuksesta, että päivän aikana pitäisi tehdä jotain tarpeellista tai peräti hyödyllistä. Onhan sitä tietysti tullut tehtyäkin, mutta lähinnä sen verran kuin on tuntunut hyvältä.

Tämän päivän suurin haaste taisi liittyä lounaaseen. Ravintolan listalta löytyi
hienosti kasvisvaihtoehtoja, mutta keittiössä osa raaka-aineista oli loppu.
Piti ihan valita, että tehdäänkö soossi vihreästä vai punaisesta currysta.

Tänään ainoat hyödylliset tekemiseni ovat tainneet liittyä aamupalan ja iltakahvin laittoon sekä kertaalleen astioiden tiskaukseen. Aamulenkin jälkeen tekeminen on pääosin ollut velttoilua. Se onkin se asian varsinainen pointti. Saako tai voiko eläkkeellä ollessa keskittyä vain laiskotteluun? Kostautuuko se ajan mittaan, kun ei ehkä enää osaakaan tarttua mihinkään itseä, läheisiä tai peräti yhteiskuntaa hyödyttävään tekemiseen? No, onneksi laiskotteluun ei tarvitse kysyä kenenkään lupaa.

Välillä silti ruoskin itseäni ajatuksissani, kun päivät saattavat hujahtaa tuntikausia istuskellessa oman asunnon edustalla tai meren rannalla. Siinä sitä ehkä näprää samalla kännykkää tai on vaan ja katselee, mitä ympärillä tapahtuu. Jos ylipäätään tapahtuu mitään.

Toisaalta on vähän niin kuin olisimme pois pahanteosta, kun emme ryntäile sinne tänne tuhlaamaan ja kuluttamaan luonnonvaroja. Elämme säästöliekillä, kun istumme ja kenties korkeintaan parannamme maailmaa kuuloetäisyydellä olevien kaltaisiemme kanssa.