Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Harrikka-rouvan asusteiden hankintaa

päivis: Ajattelin tänään, että joskus on ihan hauskaa häpäistä itsensä julkisesti. Niinhän voi tehdä vaikka laulamalla karaokea, vaikka laulu ei sujuisikaan ihan nuotilleen. Pääasia on, että itsellä on hauskaa. Ja ehkä niillä kuulijoilla, jotka pahimmillaan voivat tuntea jopa myötähäpeää.

Mutta ei, en silti aio kirjoittaa karaokesta. Kun en ole vielä edes päässyt laulamaan sitä, vaikka niin ennen tänne Thaimaahan lähtöä suunnittelin. Enkä aio kirjoittaa tämänpäiväisestä selfiestäkään, jonka otimme aamukävelyllä, kun olimme molemmat likomärkiä ja vettä valuvia. Siinä kuvassa oli kyllä täydet ainekset itsensä häpäisemiseen kun kaiken lisäksi julkaisinkin sen Facebookissa ja Instagramissa.

Sen sijaan ajattelin kirjoittaa Harley Davidson -moottoripyöräilyyn sopivien vaatteiden hankinnasta. Minullehan tuli lähes hätä käteen, kun yllättäen pyörä saapui Harrikka-liikkeeseen juuri ennen joulua, kun ennakkotiedon mukaan sen piti olla maassa vasta tammikuussa.

Seuraava teksti ei ehkä sovi aivan tiukkapipoisimmille moottoripyöräilyyn varustautuville.

Olin jo monet kerrat katsellut Pattayan HD-liikkeessä, mitä naisten Harrikka-pukeutuminen voisi tarkoittaa. Mitään tarjolla olevista hepeneistä en kuitenkaan ajatellut ostaa, sillä kaikki olivat minun kukkarolleni aivan liian kalliita. Halvimmat T-paidatkin maksoivat vähintään 50 euroa tai enemmänkin. Mutta eihän yksi T-paita olisi asukokonaisuuteen kuitenkaan riittänyt. Piti siis lähteä halpisvaateostoksille.

Yksi aito HD-asuste oli kyllä jo odottamassa. Osallistuimme joulukuussa Bangkokissa Harley Davidson -tapahtumaan, josta saimme kumpikin lahjaksi monitoimihuivit.

Jos olisimme Suomessa, ostaisimme tietysti kunnon moottoripyöräilykamppeet. Maksoi mitä maksoi. Mutta kuka sellaisia täällä jaksaa pitää päällään? En kaupoille mennessänikään tiennyt vielä ihan varmasti, mitä etsin. Mutta jotain sellaista löysin, jolla pääsee alkuun.

Ensin ostin trikoot, joita en vielä kertaakaan ole käyttänyt reissuillamme. Ehkä niidenkin aika vielä tulee. Sitten löysin Onlyn aidot tai feikit ilmavat haaremityyppiset housut, joiden kankaan kuviointi muistuttaa hyvinkin Harrikka-liikkeessä olleita vähän tyylikkäämpiä kamppeita. Hintaa housuilla oli jotain viiden euron verran. Trikoot olivat huomattavasti halvemmat.
Tässä kuvassa minulla on vain yksi aito HD-asu, kaulassa
oleva monitoimihuivi. Se on varsinkin liikennevaloihin
 pysähdyttäessä mukava vetää hengitysuojaksi.

Tuosta samasta liikkeestä löysin myös yhden hihattoman puseron, joka sekin oli tyyliä, joka oli linjassa netissäkin myynnissä olevien Harrikka-vaatteiden kanssa: mustaa kapein pitsikoristein. Kuului samaan hintahaarukkaan kuin edellä mainitut trikootkin.

Nyt tulee ehkä noloin kohta. Jotain vaatteita tietysti on ollut jo olemassa. Mielestäni Harrikka-henkisen, tuossa kuvassa olevan T-paidan otin uudelleen päiväkäyttöön, kun se oli jo pari vuotta toiminut yövaatteena. Onneksi tuolla reissulla päälläni oli huppari. Vasta myöhemmin huomasin, että paita oli selkäpuolelta vaihtanut ikävästi väriä Thaimaa-vuosiensa aikana. Se on täällä pitkään säilytettävien vaatteiden yleinen ongelma. Kuten ovat myös tekstiilejä rakastavat öttiäiset. Kerran minulta oli pitempään poissa ollessamme syöty riekaleiksi juhlamekko, jota olin ennättänyt käyttää vain yhden kerran.

Isoilla teillä ajellessa täälläkin saattaa kaivata pitkähihaista päälleen. Olin vuosia sitten tuonut tänne Kurvin Lidlistä ostamani, pyöräilijöille tarkoitetun ohuen ohuen takin. Siinä on kaiken lisäksi sama väri- ja kuviomaailma kuin noissa haaremihousuissa. Toimii.

Jouluaattoillan Jomtien-kruisailu paljasti, että hyvä olisi olla jalkineet, jotka ovat jotain muuta kuin kevyet sandaalit. Harrikan pakoputki nimittäin lykkää hitaasti ajaessa sen verran kuumaa, että oikeassa jalassa alkaa väkisinkin tuntua kuin olisi työntänyt jalkansa nuotioon. Siitä tosin ei ole kokemusta, mutta näin kuvittelen. Piti siis hankkia myös uudet kengät.

Kenkä- ja muissakin kaupoissa tuli kierreltyä ilman mainittavaa tulosta. Varrellisten mutta mielellään kevyiden nilkkureiden sesonki ei Thaimaassa taida olla koskaan. Jos kengissä on vähänkin vartta, silloin niitä ei ole oikeasti tarkoitettu näillä helteillä käytettäviksi.

Mutta sitten löytyi pieni kioski, jossa oli lähes surkea valikoima naisten kangaskenkiä. Vaan sielläpä oli yhdet kuin tehty Harrikka-rouvalle. Ja olivat vielä sävy sävyyn Only-housujen kanssa. Lisäksi kenkien kuviointi oli kuin samaa sarjaa Jorman ostaman "Harrikka-hupparin" kanssa. Ostin kengät alle neljällä eurolla. Nämä kengät toimivat hyvin niin kauan kuin ajelimme vauhdikkaammin, mutta jossain vaiheessa huomasin, että vartta pitäisi kyydissä istujan kengissä olla sittenkin edes muutaman sentin verran.

Kenkien etsintä jatkuu siis. Ihan helppoa se ei ole, sillä hyväksyttävien jalkineiden kriteereihin kuuluu, että ne on helppo laittaa jalkaan ja ottaa pois. Nimittäin, Harrikka-reissuilla on tietysti tarkoitus ajella pitkin rannikkoa ja sopivien hiekkarantojen kohdalla pysähdytään uimaan ja viihtymään palmun varjossa. Siihen mielikuvaan ei kyllä istu kenkien kanssa näpertäminen.

Ei kommentteja: