Jormas: Eräänkin kerran on tullut istuttua rantatuolissa varjon alla. Thaimaanlahden ja Jomtienin rannalla. Pääosin olemme suosineet paikkoja, joissa on muitakin suomalaisia. On puhuttu tärkeistä asioista. Finnair, eläkkeet, Suomen hallitus, thaimaalaiset, venäläiset jne. Onhan noita jutunaiheita, joiden asiat olisivat paljon paremmalla tolalla, jos ne päätettäisiin Thaimaan auringon alla.
Suomalaisten kansoittamia rantatuolipaikkoja on ainakin kolme. Yksi on Lemminkäisen ranta, jossa liehuu maamme lipun lisäksi Lemminkäisen lippu. Olen kuullut käytännön saaneen alkunsa asfalttimiehistä, jotka viettivät talviajan Jomtienilla. Lähetin kerran aiheesta kirjoittamani tarinan Lemminkäisen pääjohtajallekin. Vastausprosentti oli nolla. Vaikka vastaajissa otettaisiin mahdolliset sihteerit ja assistentitkin huomioon.
Sitten täällä on Rantaparlamentti eli Raittiiden ranta, jossa ei juuri puhuta viinasta eikä juomisesta. Ei muiden eikä omista. Alussa viihdyin siellä enemmänkin, kuten rannalla muutenkin. Mutta joskus aikoinaan oli porukka sellaista, että jutut eivät juuri navan yläpuolelle nousseet. Se kyllästytti ja luulen, että se ei oikein noussut arvoonsa päivikselläkään. Nyttemmin kyseisen rannan porukka on kovasti meidänkin makuumme.
Sitten on 33:ksi kutsuttu tuolipaikka, jossa käymme eniten. Mukava meininki ja porukka sekä miehiä ja naisia tasaisesti saman verran. Ei liity porukkaan, mutta nimi on minulle mieleen siksikin, että muistelen Kangasvuoren sairaalan suljetun osaston olleen myös 33. Tai niin haluan sen muistaa.
Sitten on tai oli vielä neljäskin rantatuolipaikka, jota kutsuttiin Savolaisten rannaksi. Jolla en ehkä ole käynyt kuin kerran ja silloinkin yksin. Siellä ei lisäkseni ollut kuin reipas puolitusinaa ikäistäni tai vanhempaa savolaisnaista, jotka olivat iltapäivään mennessä ottaneet jonkun olusen. Ne jutut vasta napojen alapuolelta olivatkin. Vieläkin punastelen, kun niitä muistelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti