Aina vaan vegaanimpi

päivis: Kirjoittelin joskus vuosi sitten suhtautumisestani veganismiin ja kasvissyöntiin. Olin silloin havainnut, että ruoka, josta puuttuvat kokonaan esimerkiksi maitotuotteet, oli alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Silloin kuitenkin tunnustin rakastavani liikaa juustoja, jotta voisin luopua niistä.

Juustoja syön edelleenkin, mutta vuoden takaista himoa niihin en enää tunne. Jos ja kun valitsen juustoja, mieluiten ostan luomua. Juustojen vegaaniversioita en ole vielä opetellut käyttämään, maistanut toki olen.

Kananmunienkin kanssa jokin on muuttunut. Niitä ei kulu entiseen tahtiin. Ja kun ostan niitä, ovat ne jo kyllä pitkän aikaa olleet aina luomumunia. En siedä ajatusta "vapaista kanoista", jotka todellisuudessa joutuvat kuitenkin elämään hyvin ahtaasti. Ihan varma en ole luomukanaloissakaan elävien kanojen oloista. Olen lähinnä kuvitellut, että luomu-sana takaa myös sen, että kanat saavat elää joten kuten lajityypillistä elämää.

Varsinkin keitettyjen kananmunien syönti on alkanut tökkiä.

Seurailen edelleen erilaisia vegaanien Facebook-sivuja, joissa välillä törmää hyvinkin tiukkoihin mielipiteisiin oikeaoppisesta ruoasta. Viimeksi silmiin osui keskustelu viikunoista, joiden sisälle ampiaiset saattavat kuolla. Siksi osa vegaaneista ei käytä viikunoita. Osa taas ei varmaan edes tiedä koko asiaa. Siihen keskusteluun joku tosin totesi, että joka tapauksessa jokainen vegaani syö tietämättään vuosittain ihan merkittävän määrän esimerkiksi hyönteisiä, joita on jäänyt kasvisten sekaan. Hunajaanhan tosi-vegaani ei myöskään koske.

Tänään löysin itseni miettimästä, voisinko ostaa nahkaisen suojuksen uuteen kannettavaan tietokoneeseeni. Tuntui, etten voi, enkä varsinkaan halua. Kävin siis pienen keskustelun aiheesta itseni kanssa. Tosin en ostanut minkäänlaista muutakaan pussukkaa, koska mikään tarjolla olleista ei lopulta oikein miellyttänyt. Ei hinnan eikä ulkonäön puolesta. Yhden tyrmäsin sen pahan hajun vuoksi.

Jatkan siis melkein vegaanina. Uskon että tosi-vegaanin mielestä sellainen ei edes ole mahdollista. Tähänastisen vegaaniuteni huipentuu varmasti ensi sunnuntaina, kun keittelen Hyrylän torilla pidettävään ravintolapäivään nyhtökaurasoppaa. Pitää toivoa, että säät suosivat Saariston vegaaniherkut -ravintolaamme, jossa kaikki muukin kuin soppa ovat tiukastikin arvioiden vegaanisia.