Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 26. toukokuuta 2017

Mä oon mikä oon ja voin myös muuksi tulla....

jormas: Elämässäni on joitakin peruspalikoita, joiden järjestys tuntuu häiritsevät muita, mutta ei minua. Yksi on vihreyteni ja toinen on hengellisyyteni, tarkemmin sanottuna kristillisyys.

Yksi jos toinenkin eri lailla tiukkapipo, on minulta kysynyt, että mitä ihmettä teen kristittynä vihreässä liikkeessä, kun siellä on niitä ja siellä on näitä. Ehkä yhtä usein olen vastannut vastakysymyksellä, että kun haluan kantaa yhteiskuntavastuuta myös poliittisesti, niin tuleeko sinulla mieleen joku muu poliittinen ryhmä, joka tarvitsisi mielestäsi enemmän kristillisyyttä tai kristittyjä kuin vihreät. Vastaus on poikkeuksetta hiljaisuus, nyökyttely ja viimein mumina, että voihan sen noinkin ajatella.

Jotkut tuntuvat tietävän myös mitä on vihreyteni tai ainakin pitäisi olla kysymättä minulta mitään. Omaa vihreyttäni kuvaa hyvin esimerkki, kun ensimmäiset vihreät kansanedustajat keskustelivat keskenään. Könkkölän Kalle sanoi Ville Komsille, että kyllähän sinä ymmärrät, että ihmisen, joka ei koskaan elämässään tule pääsemään edes Koijärven rannalle, ei ole helppoa ymmärtää miksi joku sitoo siellä itsensä kaivinkoneeseen suojellakseen järveä. Tämän tapaisesti oli omankin vihreyteni laita vuosikymmenet. Olla niiden asialla, jotka raahautuvat huomiseen köyttä kaulaansa sovitellen. Nykyään se on enemmänkin kaiken elämän suojelemista ja sen laadun parantamista.

Ikuinen kauppamies lienen myös. Joka en koskaan ole menestyksekkäästi myynyt mitään varsinkaan rahalla tai saadakseni rahaa. Aatteitani ja viisauksiani olen kaupannut. Ja palkkioksi menettänyt suuren määrän niitä, joita olen luullut kavereikseni. Mutta onhan selvinnyt etteivät he olleetkaan kuin mandaattiystäviä. Jotka luulivat saavansa hengailemalla kanssani itselleen jotain muutakin kuin hengen ravintoa. Joka sekään ei ole sanottavammin kelvannut.

Taivaan Isänkin kanssa olen yrittänyt käydä kauppaa. Että ota Sinä hoitaakseni ne asiat, joissa kaikki on mennyt poskelleen, niin minä hoitelen ilman sinua näitä, joissa on mennyt hyvin ellei peräti loistavasti. Kiittääkään en ole osannut. Mutta sitten kun olen ollut korvia myöten sanonko missä, niin silloin on viime käden avunpyynnön osoitekin löytynyt. Mutta pärjännyt olen Isäni kanssa. Kun Hän on edellyttänyt, että pitäisi muistaa taivaanrannan ylisten Big Bos joka asiassa, niin samat sanat olen sinnekin lähetellyt. Että pitäisi ottaa koko Jormas metkuineen eikä vaan osaa, sillä itsehän olet minut luonut.

Yksi ihmetyksen aihe tuntuu olevan joka vuotinen lentelyni Thaimaan auringon alle. Ensi talvena ehkäpä koko kaudeksi. Että kuinka voin vihreänä kuluttaa energiaa lentämiseen ja niin edelleen. Kun Airbus 330 kuluttaa lentokerosiinia 0,025 litraa kilometri matkustajaa kohden, niin Thaimaan lento kuluttaa sitä per lärvi 200 litraa. Joten kun Merikonttikotimme Tuusulassa on peruslämmöllä koko talven säästän lämmitysenergiassa helposti lennolla käyttämäni polttoaineen määrän energiaa. Sanon tätä energiakaupaksi.

Ei kommentteja: