Jormaksen henkilökohtainen ympäristöstrategia etsii muotojaan

jormas: Päivis kirjoitti eilen loistavan blogin loistavasta aiheesta. Joka sai minutkin pohtimaan omia ympäristötekojani.

En osaa sanoa, milloin olen tullut tietoiseksi, että omilla teoillani voin vaikuttaa ympäristön ekologiseen kiertokulkuun. Toki kulutukseen olen jo mopoikäisenä kiinnittänyt huomiota kuten autojenikin kanssa. Mutta en siksi, että ne saastuttaisivat enemmän, vaan ainoastaan siksi, että jos auto vie paljon polttoainetta, se maksaa enemmän.

Kun rakensimme Merikonttikotiamme, Duokotia, olivat uudet energiamääräykset juuri tulleet voimaan. Kun yritimme ottaa ne huomioon kotimme suunnittelussa, huomasimme, että niitä ei sovelleta alle 50 m2 omakotitaloihin. Niinpä suunnittelumme lähtökohta oli, että lämmitettävän tilan pitää olla vähemmän Meillä se taitaa olla 49,5 m2.

Sekin selvisi, kun koko Hyvinkään Asuntomessujen ajan yritimme löytää tahoa, joka olisi laskenut meille arvot, että mahdolliset ohjelmat eivät taivu pieniin omakotitaloihin. Reippaan 50 000 messuvieraan joukossa oli insinööriä moneen lähtöön, jotka sanoivat, että "helppo homma". Kun sitten yhtä jos toistakin pyysimme tarttumaan toimeen, ei niitä helpon homman laskijoita enää löytynyt edes rahalla. Puhemiehiä siis kaikki.

Hienoa energiamääräyksessä on, että tavallinen mökinrakentaja voi käydä energiakauppaa. Varaavalla takalla, lämmön talteenotolla, lämmitysjärjestelmillä, energiaa säästävillä lampuilla, nelinkertaisilla ikkunoilla ja niin edelleen voi ostaa lämpöarvoa, jolla voi hankkia helpotusta johonkin toiseen paikkaan. Vaikkapa eristeen paksuuteen.

Henkilökohtaiseen ympäristöohjelmaani kuuluu pieniä asioita, joita noudatan: "Nosta päivässä yksi roska enemmän kuin heität maahan." Jos en roskaa lainkaan, kerään siis vähintään yhden niille kuuluviin paikkoihin. Muutenkin Päiviksen mainitsemalla Kuuautollamme keräämme luonnosta  muiden jätteitä vuositasolla helpostikin useamman kuormallisen. Joskus otan harjan mukaan ja saatan lakaista jonkun kiertoliittymän ja siistiä sen muutenkin.

Jätteemme lajittelemme tunnollisesti kaikkiin niihin jakeisiin, joita Tuusulassa kerätään.
Kuluttamisessa olemme varsin valistuneita. Joskus meille kelpaa uutta tuotetta helpommin käytetty.

Tavaroiden kierrätystä harrastamme myös yhdistyksemme puitteissa. Pidimme esimerkiksi pari vuotta Hyrylän keskustassa Omia polkuja kulkevien kivijalkakauppaa ja kohtaamispaikkaa. Jossa myimme ja annoimme ihmisten meille lahjoittamia käytettyjä tavaroita ja vaatteita. Annoimme niille uuden elämän. Ja olemattomalla tuotolla esimerkiksi ostimme linnuille ja oraville ruokaa.

Omia polkuja kulkevien kauppa loppui, kun kunta lopetti yhteistyön kanssamme. Tarjosimme nimittäin 2-3 pitkäaikaistyöttömälle työkokeilupaikan. Kun Tuusula laittoi tältä osin henkselit päällemme kertomatta syytä, vaikka toimintamme säästi myös kunnan varoja, katkaisi se myös suunnitelmissamme olleen ruuanjakelun Hyrylässä.

Vuosikymmenten saatossa olen huomannut, että vaikka pienillä teoilla lisäisi hyvinvointia, joka ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille lisänä, usein löytyy joku, jolle se silti sovi. Tai mitä mieltä Tuusulan kunnan työllistämisyksikkö mahtaa asiasta olla?