Henkilökohtainen ympäristöstrategia?

päivis: Eilen katselin ja varsinkin kuuntelin toisella korvalla Arto Nybergin ohjelmaa, jonka yhtenä vierailijana oli erityisesti Kotikadun Hanneksena tunnetuksi tullut näyttelijä Risto Autio. Hannes-Risto on monipuolinen persoona, joka kertoi jostain projektista (kuuntelin siis vain toisella korvalla), johon liittyen hän on aikeissa tavata kunnanjohtajia, joille olisi tarkoitus ehdottaa ympäristöstrategioiden tekoa.

Siitä puheesta tuli mieleen, että pitäisikö jokaisen kansalaisen laatia itselleen oma ympäristöstrategia. Voitaisiinko tulevaisuudessa jokaiselta edellyttää omaa ympäristöstrategiaa? Mikä minun ympäristöstrategiani olisi?

Strategian kaiken kattavana ajatuksena pitää tietysti olla, että pyrin elämään mahdollisimman hyvin luontoa ja ympäristöä kunnioittaen. Ehkä omaa strategiaa voisi ajatella katsomalla ensin tämän hetken tilannetta. Olenko ympäristöystävällinen? Ja jos en ole, mitä pitää pikimmiten tai ainakin jollakin aikataululla muuttaa.

Näiden kotipihaamme poikenneiden kauriiden tai peurojen mielestä 
ainakin asuinpaikkamme on ympäristö, jossa niillekin on tilaa.

Ympäristöstrategiani tärkeimmiksi osa-alueiksi päätin juuri nyt tältä istumalta, että ne ovat asuminen, liikenne, ruoka, harrastukset ja päivittäinen kulutus. Viimeksi mainittu pitää sisällään muun muassa vaatetuksen. Seuraavassa lyhyesti näistä aiheista.

Asumisen osalta olen luultavasti keskivertoympäristömyönteinen. Kun tätä kirjoittaessani samalla katselin televisiosta toisella silmällä ja kuuntelin toisella korvalla (en osaa enää kirjoittaa blogia, jos televisio ei samalla mölyä) Laurin talot -ohjelmaa, keksin, että Merikonttikotimme edustaa myös siltä osin tulevaisuuden ratkaisuja, että tarvittaessa koko rakennuksen käyttötarkoitusta voidaan muuttaa. Nyt se on koti, mutta joskus myöhemmin vaikka Myllykylän kylätalo. Tai toimistona jonkun tai joidenkin työpaikka. Ja plussana vielä se, että kontit voi tarpeen tulleen siirtää jonnekin muualle.

Haja-asutusalueella asumisessa on ympäristön kannalta ongelmallinen asia se, että joka mökissä pitää olla vähintään yksi auto. Meillä niitä on kaksi ja kolmantena on matkailuauto. Neljäs on traktoriksi rekisteröity "kuuauto". Autojen käytön tarve vähenee tulevaisuudessa, kun jään eläkkeelle. Mutta jo nyt toimin ympäristöasiat huomioiden ajamalla omalla autolla lähimmälle juna-asemalle, josta kuljen junalla töihin.

Kauppareissuillani ostoskärryyn valikoituu aina vain enemmän luomutuotteita. Se on ehkä oman ympäristöstrategiani osa-alue, jota on helpoin parantaa. Luomulla viljelemme myös omassa kasvihuoneessa. Viihdyn niin hyvin ruokakauppojen hyllyjen välissä, että lupausta ruoan ostamisesta netin kautta en pysty antamaan. Kokeilla voisin kuitenkin.

Jos Thaimaan matkailua kutsuisi harrastukseksi, se olisi kaikkein moitittavin ympäristöstrategiani osa-alue. Tavoitteeksi voisi tietysti asettaa matkustustavan vaihtamisen lentämisestä junakyytiin pitkin Siperian rataa. Junalla ei Suomesta Thaimaahan saakka taida päästä, mutta lentämättä pääsee  kuitenkin. Joku pätkä pitää tietääkseni junan lisäksi kulkea bussilla.

Päivittäisen kuluttamisen osalta asiat ovat aika hyvällä tolalla. Nimenomaan kuluttamisen oravanpyörästä olen päässyt aika hyvin hyppäämään pois. Uusia vaatteita ostan vain harvoin. Tosin sitten kun ostan, voisin varmasti paremmin kiinnittää huomiota niiden alkuperään ja kestävyyteen. Pesuaineilta vaadin vähintään ympäristömerkkiä. Turhan tilpehöörin haalimisesta olen luopunut kokonaan. Jos johonkin pitää ylimääräiseltä tuntuvat rahansa tuhlata, käytän ne mieluusti palveluihin.