Omia polkujaan kulkevat

Joillekin aamupala tarkoittaa vain
kupillista kahvia.

päivis: Minusta on mukava tavata ja usein myös lukea lehdistä ihmisistä, joiden voi sanoa kulkevan omia polkujaan. On hauskaa, että kaikki eivät tyydy elämään elämäänsä toimimalla vain niin kuin yleensä ajatellaan olevan sopivaa.

Päädyin tähän blogin aiheeseen lukaistuani aamun Hesarista kolumnin, jossa sen kirjoittaja päätteli, että suomalaiset ovat kovin jäykkiä muuttamaan aamiaislautasensa sisältöä. Jos kaikki nyt edes aamuisin syövät mitään. Eli otsikkoni on jälleen kerran aika kaukana siitä, mistä blogiaiheen ajatus syntyi.

Syöminen on kyllä asia, jossa omia polkujaan kulkevat helposti saavat vähintään ihmetystä osakseen. Tavallista on myös syyllistää esimerkiksi erilaisia ruokavalioita noudattavat. Närää on lähiaikoina aiheuttanut muun muassa se, että vegaanivanhemmat ovat Helsingissä esittäneet toiveen, että myös heidän lapsilleen järjestyisi päiväkodeissa ruokaa, johon ei kuulu mitään eläinperäisiä tuotteita.

Sekaruokaa syövät vanhemmat tietysti mielellään älähtävät tästä ajatuksesta, koska erityisruokavalioilla on aina joku hintalappu. Älähtävät, mutta eivät luultavasti ajattele yhtään sitä, että vegaanivanhemmat puolestaan kustantavat osaltaan sekaruokaa syövien lasten ruokahuollon, vaikka varmasti mielellään näkisivät, etteivät kenenkään lapset söisi lihaa ja maitotuotteita.

Kun itse lopetin liharuoan syönnin 1970- ja -80-lukujen vaihteessa, olin kai vielä aika harvinainen tapaus. Vuosikaudet ravintoloissa ja lounaspaikoissa melkein ainut tapa saada jotain syötävää, oli tyytyminen salaattiin ja leipään. Aika usein tarjolla on ollut myös "salaattia", jossa tarkemmin katsottuna on ollut seassa makkaraa tai lihapalasia.

Edelleenkään kasvisvaihtoehtoa ei joka paikassa ole tarjolla, vaikka kasvissyönti onkin jo hyvin yleistä. Siksi ilahdun kyllä ikihyviksi joka kerta, kun pienen neuvottelun jälkeen jonkun maaseudun huoltoaseman baarin tai vastaavan keittiössä hääräävä kokki loihtii esiin minullekin sopivan annoksen. Listan ulkopuolelta siis.

Mainituista aamupaloista olen kyllä Hesarin kolumnistin kanssa samaa mieltä, että aamun syöntirutiineja on vaikea muuttaa. Meillä syödään aina välillä puuroa, mutta useimmiten pöydässä on maustamatonta jogurttia hieman vaihtuvin tavoin itse maustettuna. Nykyään tosin maustamiseen on tullut vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Kiitos blenderin. Aika usein käy niin, että jogurtin raaka-aineita ei pysty edes tunnistamaan, kun tehosekoittajaan on helppo nakata tavanomaisten hedelmien ja marjojen lisäksi myös jos mitäkin siemeniä tai kuivahedelmiä. Hunajaa tietysti unohtamatta.