Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Oliko sukuni kantaisä Petter Hällström mamu?

jormas: "Helsingborgilaisen lautturisuvun jälkeläinen Petter Hällström (1702-1781) saapui ison vihan jälkeen vuoden 1721 tienoilla Suomeen ruotsalaisen upseerin sotilaspalvelijana. Isännän virkatalo oli Pohjanmaalla Vöyrissä. Sodassa ja venäläismiehityksessä pahoin kärsinyt maakunta tarjosi yritteliäälle nuorelle miehelle mahdollisuudet menestyä.

Vuonna 1730 Petter haki Pohjanmaan maaherralta oikeutta toimia pitäjänräätälinä Ilmajoella, “jonka rahvasta hän oli jo pitkän ajan käsityöllään palvellut”. Petter oli lähtenyt etsimään omaa itsenäistä toimeentuloaan sen jälkeen, kun hänen isäntänsä oli määrätty muuttamaan uuteen virkataloon v. 1724. Ilman tuon ajan käsityöläisiltä vaadittavaa ammatillista kouluttautumista Petter sai pitäjänräätälin oikeudet. Muutenkin hänen elämänsä sujui toisin kuin aikakauteen kuuluvat sääty-yhteiskunnan normit olisivat edellyttäneet.

V. 1726 hän solmi Kauhajoella avioliiton Kuortaneen kappalaisen Simon Ariinin tyttären Elisabetin (1702-1788) kanssa, joka oli paennut Haapaniemen pappilasta venäläistä sotaväkeä Kauhajoen Knuuttilan taloon. ja v. 1741 Petterin onnistui kohota tilattomien joukosta tilalliseksi. Hänestä tuli talon isäntä, sillä hän osti Ilmajoen Palonkylästä Jussilan talon, jonka isännyyttä hän hoiti vuoteen 1774 saakka.

Petter Hällström saavutti arvostetun aseman pitäjän talollisten keskuudessa ja hänelle uskottiin myös monia keskeisiä talonpoikien luottamustoimia. Hänestä tuli kantaisä laajalle pohjalaiselle talonpoikais- ja säätyläissuvulle."

Kuvan sormuksen olen teettänyt. Alkunsa se sai kultasormuksesta, jonka isäni ensimmäinen vaimo lähetti puolisolleen Ihannolle, isälleni joulu- ja syntymäpäivälahjaksi rintamalle 24.12.1944. Vuosikymmenten saatossa sormuksesta oli murtunut musta kivi ja saatu lahja päätyi piirongin laatikon pohjalle sekä unohtui sinne. Vanhempieni kuoltua, löysin sen jäämistöstä, kuten heidän vihkisormuksensakin. Sulatutin ne mainittuun sormukseen, upotutin siihen sukumme vaakunan ja liitin symbolisesti isän yhteen "ikuisiksi ajoiksi" vaimojensa Ainon ja Annikin kanssa. Viisikymmentä vuotta isän saaman sormuslahjan jälkeen annoin teettämäni sormuksen itselleni syntymäpäivälahjaksi 16.5.1994.

Mutta oliko kantaisäni maahanmuuttaja tai peräti mamu, sillä vaikka jälkimmäinen onkin lyhennys maahanmuuttaja-sanasta, on sillä eri kaiku? Se on monen kielenkäytössä halventava ellei peräti haukkumasana. Mutta mitä tarvitaan ansaitakseen moisen leiman itselleen? Käytetäänkö sitä esimerkiksi koskaan Ruotsin, Viron tai Tanskan kantaväestöstä, jos heistä joku kantaisäni ja -äitini lailla muuttaa Suomeen? Jos kantaisäni ja -äitini olivat mamuja, milloin sukuni lakkasi olemasta sitä, sillä en ole koskaan kuullut minua tai edes suvustani ketään sanottavan maahanmuuttajaksi?

Jos identtisestä tilanteesta Suomeen muuttaa kaksi afrikkalaista, joista toinen on vaalea- ja toinen tummaihoinen, niin saavatko he molemmat yhtä helposti otsaansa mamuleiman?

Näin taitaa olla myös silloin, jos Ruotsista muuttaa Suomeen tummaihoinen, jonka isovanhemmat ovat syntyneet vaikkapa Somaliassa. Mutta jos Suomeen muuttaa Ruotsista valkoihoinen, jonka isovanhemmat ovat syntyneet Saksassa, niin häntä ei taideta koskaan kutsua mamuksi.

Entäpä Suomessa syntyneet, joiden ihonväri on tumma? Kuinka monta sukupolvea pitää heidän suvun asua ja olla Suomessa, jotta he pääsevät mamun tai mamun lapsen leimasta?

Varmin tae päästä eroon lähestulkoon rasistisista asenteista, on mennä itseensä, kiertää maailmaa ja ajatella omilla aivoilla. Se auttaa kasvamaan ihmisenä, ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta ja jopa pääsemään eroon suuresta osasta meissä jokaisessa piilevästä pikkurasistista tai syrjijästä. Tätä perustelen sitten, jos joku sitä minulta kysyy.

Ei kommentteja: