Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 10. toukokuuta 2016

Jokilaakson kevätelämää

jormas: Jokilaaksossa on mukava seurata luontoa ja sen elämää eri vuodenaikojen ja ilmojen mukaan. Meillä vieressä esimerkiksi kulkee valaistu polku, jota kutsumme urbaaniksi luontopoluksi, sillä se on valaistu. Aikoinaan se on ollut kunnan tekemä kuntopolku, jossa on ollut myös ulkokuntolaitteita, jotka ovatkin nyt ympäri maailmaa suosiossa. Talvisin reitillä on hiihtolatu, joka lienee kunnan ainoita valaistuja, vapaan hiihtotavan sellaisia. Ehkä valaistuskaan ei enää toimisi, ellei päivis olisi paimentanut sitä jo vuosien ajan ja reklamoinutkin tarvittaessa.

Keväinen Pikkulampemme, jossa harrastamme aamu-uintia veden ollessa sulaa
Jokilampia meillä on 8 hehtaarin alueella useita. Ne ovat yhteydessä isompiin vesiin. Niihin tulevien vesien yläpuolella on Tuusulanjärvi, joka on Vuohikkaanojaa myöten yhteydessä Rusutjärveen. Johon taas lasketaan vettä Päijänteen Asikkalanselältä. Päijänne vastaavasti on Päijänne-Keitele-kanavan ansiosta yhteydessä Viitasaaren pohjoispuolella oleviin vesiin. Pikkulampemme vesi taas tulee Rydybackan kallioilta, Hesapottsmossen soilta ja Lemminkäisen lähteeltä. Jonka tiedän olleen olemassa, mutta jota en ole vielä löytänyt.

Keväiset Jokilampemme odottavat Ykän lumpeita Mäntsälästä
Vesi Jokilammista laskee takaisin Tuusulanjokeen. Joka ennen Vantaanjokea muuttuu Lillåksi. Vanhankaupungin padon ja kosken kautta Jokilampiemme vesi jatkaa kulkuaan Suomenlahteen ja siitä ties minne. Esimerkiksi Floridan rämesoille, joilla olen käynyt ruokkimassa "ranskanleivällä" krokotiilejä. Jotka ovat palan painikkeeksi saaneet juoda ehkä ripauksen triljoonasosan Jokilampiemme vettä. No, ehkä mielikuvitus sai tässä nyt hieman valtaa.

Jokilampiemme kalan vaellus on päättynyt jostain syystä ennen kesää
Lammissa uidessamme olemme silloin tällöin kuulleet loiskahduksia ja joskus nähneetkin joitakin veden eläviä, jotka niitä saavat aikaan. Pikkukaloja on varsinkin Jokilammissa paljon. Aina silloin tällöin joku kyselee, että onko kaloja ja jos kyllä, niin onko isojakin. Eilen illalla tulvaveden laskettua tallustelin hieman kameran kanssa rantoja, josko olisi jotain kevätkuvattavaa. Löytyi kala tai oikeastaan sen raato kuivalta maalta rannasta. Joten nyt voin sanoa, että kyllä vaan, ainakin suomalaisittain on isoja kaloja.

Ei kommentteja: