Turistina Thaimaassa

päivis: Elämä Thaimaassa tuntuu aina vain enemmän osa-aikathaimaalaisuudelta kuin turismilta. Siitäkin huolimatta, että kaikki ne lukemattomat kerrat, kun olen tänne matkustanut, olen oleskellut täällä turistiviisumilla ja joillakin alle 30 päivän matkoilla viisumia ei edes ole tarvinnut.

Ympärivuotisesti vuokrattu asunto antaa sen mahdollisuuden, ettei tänne tullessa tarvitse juuri tuoda tavaraa mukanaan. Lähes kaikki tarvittava on täällä valmiina. Ajan kanssa hankittuna tai osa Suomesta tuotuna. Emme siis tarvitse yleensä tulomatkalle kuin käsimatkatavarat. Meille tärkein Suomesta mukana tuotava tavara on kahvi. Suunnilleen neljällä paketilla selviämme reilun kuukauden reissusta.

Eräs tuttavamme huokaili pitkää mökkimatkaa kotimaassa, kun huomasi sen kestävän pitempään kuin lento Thaimaahan. Ehkä Thaimaassa oleskeluamme voisikin verrata mökkeilyyn.

Naapurikadulla oli todennäköisesti ulkomainen filmiryhmä kuvaamassa
elokuvaa. Kuvattava kohtaus tapahtui taksissa, jossa takapenkillä istui
turistimies thaimaalaisen naisen kanssa. Suuren kuvausryhmän väki ja
kalusto oli levittäytynyt myös viereiselle kakkoskadulle.

Tänään vietimme osittain turistielämää, osin jotain muuta. Ehkä siis mökkeilimme. Aamupäivällä ennen rannalle menoa kävelimme niin kuin asiaan kuuluu ja kävimme pankissa. Olen tuonut Suomesta rahaa pikkuhiljaa lähestyvään asunnon viimeisen erän maksuun. Tai jos sen suurimmaksi osaksi maksankin Suomesta käsin pankin kautta, edessä on kuitenkin monenlaista pakollista maksua ja ostosta.

Asunnon hankinnasta on maksettava vero, kuten meillä Suomessakin. Tuo maksu liittyy asunnon rekisteröintiin omiin nimiin. Sitten maksetaan niin kutsuttu sinking fund, joka on jonkinlainen maksu, jolla uusi taloyhtiö pääsee varautumaan mahdollisiin korjauksiin. Se summa ei ole kuitenkaan kovin suuri. Vuoden vastikekin pitänee maksaa heti alussa.

Uusi asunto, vaikka se onkin valmiiksi kalustettu, vaatii myös sitä sun tätä hankintaa. Ja suunnitelmissa on ostaa skootteri, jotta pääsen kätevästi sinne, mihin milloinkin mieli tekee mennä. Lykkään skootterin ostoa siihen asti, että sen saa turvallisesti pysäköidä uudelle kotipihalle tai mahdollisesti kiinteistön parkkihalliin. Enimmäkseen skootteri tulee palvelemaan minua kauppamatkoilla. Päin vastoin kuin useimmat muut tuntemani ihmiset, minusta on mukava luuhata ruokakaupoissa.

Pankissakin on mukava käydä. Täällä asiakasta palvellaan kuin kuningasta. Kumarrellaan, neuvotaan ja opastetaan. Avataan ovea. Tuntuu uskomattomalta.

Päivän turistiosuutta vietimme istuskelemalla rannalla päivänvarjojen alla. Sielläkin palvellaan. Rannan jälkeen kävimme syömässä vain salaatit, sillä illemmalla oli tiedossa Pattaya Suomi-Seuran toiminnassa mukana olevien kanssa yhteinen illallinen hotelli Apexissa. Seuraan liittyvät asiat ovat usein sellaisia, että niiden kanssa varsinkaan ei itseään oikein tunne turistiksi. Niin tänäänkin.

Apexin illallisen jälkeen ajelimme vielä moottoripyörällä köyhien Jokilaaksoksi kutsumaamme paikkaan. Siellä tutuksi tulleet koirat luultavasti yllättyivät saadessaan illallista syödäkseen. Koirin ruokkiminen tuntuu hyvältä, mutta toisaalta pahalta, jos antaa itselleen luvan ajatella, että mistähän ne olisivat seuraavan ruokansa löytäneet, ellemme olisi sattuneet menemään sinne ruokapusseinemme. Ainakin osa jokivarren koirista on tosi nälkäisiä.

Liikumme hyvin harvoin myöhään ulkosalla. Siinäkin suhteessa olemme vähän kehnoja turisteja. Ehkä kannattaisi liikkua, sillä päivällä tyhjillään olevissa ravintolasaleissa näkyi olevan oikein mukavasti väkeä. Jos tuon olisi tiennyt, ei olisi turhaan tarvinnut harmitella ravintolayrittäjien heikosti sujuvia bisneksiä.