Paluu arkeen

päivis: Tänään koitti taas työpäivä kuuden viikon eläkejakson ja viiden lomapäivän (neljän työpäivän ja lauantain) jälkeen. Osin kaikki oli ennallaan, osin ei. Työpöytää sentään kukaan ei ollut avokonttorissamme vienyt tai edes lainannut, sillä pöydän tason korkeus näytti edelleen lukemaa 102. Ilmeisesti tarkoittaen centtimetrejä. Jorman mielestä luvun pitäisi varmaan olla 105, kuten meillä niin moni asia tahattomasti tai tarkoituksella on.

Aloitan yleensä työt jo junassa matkalla Leinelän asemalta Pasilaan. Nyt jouduin vain ihmettelemään, miksi puhelimeeni ei tullutkaan lehtiuutisten koostetta, joka normaalisti ilmestyy sähköpostiin klo 8.15. Kooste sisältää omaan työalaani kuuluvia uutisia ja muuta julkaistua tietoa, jota hyödynnän muun muassa työ-Facebookia päivittäessäni.

Thaimaalaisen auton kojelaudalla asetellut ankat eivät mitenkään
liity tähän juttuun, mutta siinäpä nyt ovat kuitenkin.

Vähän myöhemmin, kun olin jo työpöydän ääressä, selvisi syy, miksi kyseistä sähköpostia ei tullut. Joku ylivertainen Microsoft-ohjelma oli päättänyt, että en tarvitse kyseisiä viestejä, koska minulta on jäänyt avaamatta viisi saman lähettäjän vastaavaa aamutiedotetta. Laite siis luulee olevansa fiksumpi kuin ihminen.

Hetken hampaita kiristeltyäni, siis omia hampaitani, keksin netistä paikan, josta pääsin korjaamaan tuon virheen. Uskon, että huomenna tuttu sähköposti on taas luettavissa vartin yli kahdeksan.

Mutta ei tosiaan tarvitse olla pois kuin seitsemän viikkoa, jonka kaikki minuun nähden esimiesasemassa olevat tiesivät, kun silti joku jo alkaa säätää töitä, joita minun oli tarkoitus jatkaa takaisin tultuani. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saan apuvoimia omaan työhöni, mutta se ei ole kovin kiehtovaa, että asiasta ei kerrota. Saa vain lukea sähköposteilta tai kuulla puhelimessa toiselta puolelta Suomea missä mennään.

Ups. Tulipa kirjoitettua työasioista, vaikka olen pyhästi vannonut, etten tee sitä koskaan. Ehkä sille ei voi mitään, että joskus pitää syödä sanansa.