Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 26. helmikuuta 2016

Suomeen totuttelua

jormas: Takana on kuuden viikon sessio Thaikodissa Jomtien-Pattayalla. Oli mukavaa. Mutta mukava oli tulla Jokilaaksoonkin, jossa riittää puuhastelua joiksikin päiviksi, jotta kaikki on ennallaan. Talvi nimittäin ei tule vain sanana, vaan mukana tulee usein lunta ja roimasti pakkastakin. Ne molemmat tekevät yhtä jos toista niin teknisille laiteille kuin rakenteillekin jo pelkästään rakennuksissa. Merikonttikotimme ja Konttisaunan vedet eivät tule sisään eivätkä mene ulos ilman itserakennettua tekniikkaa. Samoin on veden lämmityksen laita. Jokilaaksoon mahtuu myös paljon muuta tekniikkaa.

Kuuautomme
Lumi ynnä tuuli olin kaatanut biokompostorimme päälle reiden paksuisen lepän, joten oli otettava moottorisaha heti aamusta käyttöön, jotta saimme kompostorin sille tolalle mille pitääkin. Matkakodin starttiakku oli myös tyhjentynyt ylläpitolatauksessa olostaan huolimatta. Joten saapa nähdä tuleeko kevään korvalla akun osto, sillä lähes 40 asteen pakkanen ei liene tehnyt hyvää tyhjälle akulle. Myös Matkakodin katos oli saanut uutta lumikuormaa sen verran, että niitäkin piti pudotella, vaikka sitäkin puuhaa ja jeesiä Timo ja Liisa olivat ansiokkaasti tehneet reissumme ajan.

Myös Suzukin akku oli sanonut yli kymmenen vuotta kestäneet virranantosopimuksen irti, joten hinattiin auto käyntiin ja käytiin akkukaupassa. Ja tietty Omia polkuja kulkevien kaupalla. Siellä oli kaikki tolallaan, josta iso kiitos kaikille teille, jotka kannatte siitä vastuuta.

Samalla reissulla haettiin saranoitavana ollut Kuuautomme tuulilasi, jotta on vähän mukavampi jatkaa lumihommissa, sillä suojalunta on riittämiin. Sitä kyllä riitti lapiohommiinkin saakka päivikselle ja minulle.

Nuoskalumi ei estänyt meitä tamppaamasta moottorikelkoilla Johanssonin hevoshaan lenkkiä kävelykuntoon huomista varten, kun osaomistuskoira Niilo tule viettämään maalle koiranelämää. Samalla reissulla haimme parikymmentä litraa juomavettä tutkituttamastamme luonnonlähteestä.

Oikein mukavan kevään merkin Jokilammillemme toi muutama joutsen, jotka arvatenkin kosiopuuhissaan pitivät melkoista metakkaa. Kanit loistavat poissaolollaan, mutta elämme toivossa, että ainakin joku selviäsi ensi kevään suvunjatkohommiin.

Televisiota katselemme täällä sekä normaalilla että myös lautasantennilla. Sen lisäksi haravoimme kotivastaanottimeen netin 4 G-yhteyden avulla lisää kanavia. Sangen monipuolisesti siis. Kun kyseinen tekniikka on pari kuukautta käyttämättä, on siinä monen kanavan ja ohjelmiston päivitystä. Jos en aikoinaan olisi tehnyt päätöstä pysyä tässä ja ylipäätään tietokonetekniikan kehityksessä mukana, olisin kyllä auttamattomasti pudonnut kärryiltä tai veneestä. Se on ollut päätös, jota en ole katunut. Palkitsevaa ja mukavaakin on, kun voi vähän tässä asiassa itseäni tumpelompia jeesaillakin.

Mutta niin kiire ei ollut, etteikö ehditty käymään Suomi-Seuran pääkallopaikalla Kivikylässä Mariankadulla. Yritettiin saada neuvoa, maksettiin parin vuoden jäsenmaksurästin sekä valikoitiin parikymmentä kirjaa vietäväksi Pattayalla Seuran kirjastoon, mutta myös Pattayan suomalaiselle koululle. Jätimme myös sinne henkilökunnalle pohdittavaksi, josko ryhtyisimme  Pattayan seudulla tukihenkilöiksi.

Tämän pulputuksen jälkeen kysyin itseltäni, miksi tämän kirjoitin. Ja vastasin saman tien, että en tiedä.

Ei kommentteja: