jormas: Hesarissa oli mielenkiintoinen kirjoitus Mikko Schoderuksesta, jonka ura oopperalaulajana tyssäsi, kun ei ollut laulajaksi muodollista pätevyyttä. Oopperan johdon vaihduttua soolot alkoivat vähentyä. "Koen, että blokkaamiselleni ei ollut taiteellisia perusteita. Jos osaa laulaa, muun pitäisi olla toissijaista. Nyt asia tuntuu olevan päinvastoin."
Schroderus arvelee tilanteen syyksi poikkeavaa taustaansa: "viralliset" klassisen musiikin opinnot puuttuvat. Kansallisooppera lähetti maakunta-aviisiin vastineen sen jälkeen, kun poliisitenori oli Kaleva-lehdessä kertonut tuntojaan: "Toki mekin olemme huomanneet Schroderuksen kauniin lauluäänen. Ääni ei kuitenkaan yksin riitä. Alan vaatima monipuolinen opiskelu on jossain vaiheessa ja jossain muodossa kaikkien tehtävä", kirjoittavat Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Mikko Franck ja taiteellinen suunnittelupäällikkö Rilla Kyykkä.
Schroderuksen mielestä oopperan, myös sen ohjelmistojen, pitäisi laskeutua "elitismin tornista". "Ooppera ei pysy pystyssä, jos siellä käyvät vain Töölön mummot ja cityvihreät opiskelijat. En tiedä miten oopperalla on varaa olla kuuntelematta laajemman yleisön toiveita." Monia varmaan ärsyttää, että Schroderus puhuu suoraan. Ja sekin, ettei häntä saa sovitettua mihinkään lokeroon.
Tässä linkin takana hänen jouluinen näytteensä laulutaidostaan: http://www.hs.fi/kotimaa/a1450758623179.
Itseäni puhutteli laulu, mutta tarina muutenkin. Ollessani päihdetyössä paikalla, jossa pestataan tekijöitä, oli minulle tärkeintä, että tehtävään valittu on paras mahdollinen ja muutenkin sopiva. Siitä oivallinen osa oli kokemus ja/tai muodollinen pätevyys.
Mutta oopperan tapaan muodolliset pätevyydet änkeävät joka paikkaan. Näin myös päihdehuollossa. Vaikka presidentti on tunnustanut tekemiseni myöntämällä minulle sosiaalineuvoksen arvon, ei sillä meriitillä ylletä tänä päivänä edes vaatimattomimmankaan päihdehuollon asumispalveluyksikön yövalvojaksi.
Pitemmän korren kisassa, jossa on tarpeettomasti asettunut vastakkain muodollinen pätevyys ja kentältä hankittu vankka kokemus, ovat voiton vieneet kirjansa lukeneet. Muodollista pätevyyttä edellytetään silloinkin, vaikka sitä ei vaadi muu kuin oma esimies tai firman boss.
Jotenkin ymmärrettävistä syistä näin tapahtuu kirjanoppineita täynnä olevissa toimijoissa ja niissä ei kenttäkokemus ole kurssissa enää silloinkaan kuin voisi. Sellaisessakin avoimessa työpaikkailmoituksessa, jossa pitäisi lukea, että arvostetaan kokemusta päihteistä, lukeekin että edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Ei ole mennyt pelkästään lapsi pesuveden mukana vaan koko pääasia ja ydinosaaminen. Se on valitettavaa, sillä suurin häviäjä on juuri ja juuri elämänsä syrjästä kiinni pitävä päihdehuollon asiakas.
Kehityksen suunnan seuraaminen kirpaisee edelleen. Aivan erityisen kipeää se teki, kun sama vaatimus näyttää olevan vankan kenttäkokemuksen omaavalla Kalliolan Myllyhoitoyhdistyksen puheenjohtajalla Risto Kuismallakin. Kun koko firman hoitoketju perustuu vertaistukeen ja AA:n 12 askeleeseen, niin jos jonkun luulisi arvostavan kenttäkokemusta aukottomasti ilman ehdotonta muodollista pätevyysvaatimusta mihinkään, niin Kuisman. Joka taisi itsekin löytää vertaistuesta elämälleen uuden suunnan. Mutta toisin oli laita, kun häneltä asiaa kysyin heidän hakiessa operatiivista johtajaa. Sanoi, että muuta ei edes harkittu. Kuin korkeakoulunsa käynyttä. Mutta ehkä korppi ei korpin silmää noki, vaikka olisi koulutukseltaan varatuomarikin.
1 kommentti:
Näin katulapsen näkökulmasta Hupelin kellarista näyttää siltä että laulua riittävästi opiskelleen ei varmaankaan tarvitse osata ollenkaan laulaa. Kuinka sitä nyt voi korkeasti koulutettu kuunnella oppimaansa. Yritin aikoinaan varoissani ollen vuokrata asuntoa Mylliksestä, koska olen vailla akateemista niin haaveeksi jäi vaikka olisin pystynyt parin vuoden vuokrasin maksamaan etukäteen.
Lähetä kommentti