Ilvekset kävivät taas pihassa

päivis: Siitä on jo aikaa, kun viimeksi näimme ilveksen Jokilaaksossa. Viimeisen parin vuoden aikana olemme nähneet niitä joitakin kertoja omassa pihassa. Nyt sitten taas tiedämme, etteivät nuo kauniit kissapedot ole unohtaneet meitä. Jorma näki iltapäivällä aivan talon vieressä aikuisen ja hieman kollikissaa suuremman ilveksen pennun.

Sain napattua ilveksestä muutaman kuvan, kun
se kävi pihassamme ensimmäisen kerran.
Kokemuksemme mukaan ilves ei ole ollenkaan
arka, vaikka näin väitetään.

Ilvekset eivät valitettavasti tunnu käyttäytyvän niin kuin niiden väitetään tekevän. Netistä löytyvien tietojen mukaan ne ovat arkoja, mutta oman kokemuksemme mukaan ne ovat kyllä kaikkea muuta. Kun olemme menneet ulos ilveksen nähtyämme, ne ovat lähinnä löntystelleet kauemmaksi ja ovat sitten kadonneet jonnekin metsään.

Tänäänkin Jorman näkemä äiti-ilves ja lapsi eivät pitäneet minkäänlaista kiirettä, vaikka Jorma yrittikin häiritä niitä oikein tosissaan. Myös Niilo oli ollut raivoissaan ja mielellään se olisi rynnännyt petojen perään.

Kun läksin töiden jälkeen Niilon kanssa lenkille, olin lähes kauhuissani ajatuksesta, että ilves ryntäisi metsästä kimppuumme. Minua se ei varmastikaan uhkaisi, mutta Niilo voisi olla sille oikea herkkupala. Huh. Edellisten ilveshavaintojen tapaan lauloinkin reippaalla äänellä koko lenkkimme ajan. Minulla oli myös kirkas taskulamppu, jolla osoittelin pitkin metsiä. Ehkä ilvekset ymmärtäisivät silloin pysyä kauempana.

Myllykylässä on paljon koiria, muitakin kuin Niilo, joille ilves varmasti olisi uhka. Ilvekselle kelpaavat monen kokoiset eläimet pienistä jyrsijöistä kauriisiin ja peuroihin. Monet pitävät koiriaan pihassa valvomatta ja silloin tällöin kuntopolullakin näkee irrallaan juoksentelevia koiria. Ehkä koiranomistajia pitäisi varoittaa asiasta. Petoyhdyshenkilölle kuitenkin läksi taas sähköpostia. Näinhän riistanhoitoyhdistykset sivuillaan kehottavat tekemään.