Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hulluna on hyvä olla

jormas: päivis kirjoitti eilen, ettei aina ymmärrä maailman menoa. En minäkään. Ja luulen, että jos ymmärtäisin kaiken tai edes luulisin ymmärtäväni, olisin melko lailla onnettomampi. On ehkä hyvä olla sen verran yksinkertainen, että on ainakin hetkittäin hyvä olla oman ja ympäröivän maailman hulluuden kanssa.

Jos en esimerkiksi ymmärrä miksi jotkut laittavat delfiinin sen kokoon nähden pieneen purkkiin, jota kutsumme delfinaarioksi tai 70 vuotta vanhaksi elävän papukaijan puolen metrin kettinkiin, on huomattavasti viisaampaa, jos sitä ei ymmärrä. Sama on raiskausten ja lapsiin sekaantumisien laita, puhumattakaan eläimistä. Mutta näitäkin tekemisiä joku perustelee tai katsoo itsellään olevan tekoihin vähintään oikeutuksensa. Ja vaikka saatan itsekin jollakin tapaa syyllistyä toisen omaisuuteen kajoamisessa, en sitä silti ymmärrä. Että jos joku ei ole minun tai minulla ei ole lupaa sen, mikä se sitten lieneekään, käyttöön, ei järkeni mukaan minun pitäisi siihen silloin millään lailla kajota. Mutta eihän tämäkään nykyään näin mene. Vaan niin, että kun jossain näkee jotain mielenkiintoista mukaan otettavaa, niin sen omaan kassiin laittamisen perusteluksi riittää, että en tiennyt kenen se on. Logiikka on kääntynyt, että jos en tiedä omistajaa jollekin, se voin olla silloin minä itse yhtä lailla kuin kuka tahansa. Masentavaa.

Ennen oli varsinkin mailla tapana laittaa luuta ulko-ovea vasten kertomaan kaiken maailman kulkumiehillekin, että ketään ei ole kotona, turha tulla tai mennä sisään. Vaan toisin on nykyisin. Konna- ja varaskopla käy lentoaseman parkkipaikoilla kuvaamassa tai muuten ottamassa rekisteritietoja siellä olevista ajoneuvoista, että kuka ei ole kotonaan ja kenen huusholli olisi otollinen kohde vierailulle. Sitten häviää tyhjillään olevasta talosta kaikki muu paitsi ruoka. Silti todellinen nälkä voisi olla minulle ainut perusteltavissa oleva syy anastaa jotain. Mutta ehkä ei sekään, sillä oikeasti en hyväksy kuin yhden varkauden. Hyväksyn raamatun varastamisen. Oletan anastajan tarvitsevan sen sivuja muuhunkin kuin sätkäpaperiksi. Siihen se ohuutensa vuoksi on kyllä kelpo tuote.

Maailma on hulluutta täynnä, joka minussa ilmennee ensi sijaisesti muille. Itse pidän itseäni järkevänä ainakin hetkittäin. Mutta jos itseään ja elämäänsä edes sen verran rakastaa, että haluaa sitä elää, ei näitä kannata määräänsä enempää pohtia, sillä mitä enemmän sitä pohtii, sitä järjettömämmältä ja turhalta kaikki tuntuu. Ehkä viisasta onkin ainoastaan pohtia, että mitä on tyhjyys ja voiko siellä olla sattumaa? Ja jos voi, onko se enää silloin tyhjyyttä? Mukavaa joulun ja pukin odotusta. Jos nekään ovat olemassa.

Ei kommentteja: