Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Muovikassien sulatusta

päivis: Valmistelen työasioissa tapahtumaa, jonka yhteyteen halusin jotain kierrätysaiheista askartelua. Löysin netistä asiaa muovikassien sulatuksesta. Sen jälkeen en ole oikein mitään muuta osannut ajatellakaan. Olen aivan hurahtanut aiheeseen.

Lehdestä leikkasin kuvan Olavi
Virrasta ja silitin sen läpinäkyvän
muovin kanssa Benettonin paidan
rintataskuun. Se luultavasti irtoaa
siitä seuraavan pyykin yhteydessä,
mutta tulipahan kokeiltua.
Muovikassien sulatus tarkoittaa ainakin tässä tapauksessa sitä, että silittämällä yhdistetään erilaisia muoveja ja saadaan niistä mitä upeampia uusia materiaaleja. Niiden työstämisessä taas lähinnä vain mielikuvitus on rajana - jos nyt ei oteta huomioon, että kannattaisi osata myös ommella.

Minähän olen ollut armoton muovikassien ja -pussien kerääjä. Jorman painostuksesta olen tätä harrastusta vähentänyt niin minimiin, että nyt kotoa ei juuri muita kelvollisia muovikasseja löytynyt kuin yksi Hullujen päivien kassi ja pari apteekin pienempää pussia. Mutta niilläkin pääsin alkuun. Onneksi meillä oli myös pari leipäpussia, joista sain kauniit suukappaleet omiin tarkoituksiini. Vessa- ja talouspaperipakkauksetkin otin hyötykäyttöön.

Muovin sulatus on ainakin joillekin askartelupiireille tuttu asia. Löysin jopa Palokan (siis entisen kotiseutuni) koulun sivuilta ohjeita, miten muovia sulatetaan. Mutta kun vaihdoin googlettaessa suomen kielen englanniksi, jopa alkoi löytyä tavaraa. Muovikassien sulatus (melting plastic bags) näyttäytyi vähintään yhtä paljon taiteena kuin askarteluna.

On ihan selvää, että muovipussien sulattaminen on minun juttuni. Kyllä sitä omaa juttua onkin tullut odoteltua. Ja nyt kun olen sen löytänyt, en millään malttaisi odotella enempää. Heti pitäisi saada hienoja tuotoksia aikaiseksi. Siis vaikka kelvollisia muoveja pitää ensin alkaa kerätä. Yksi niistä tippui meille suoraan taivaalta.
Tästä saa varmaan jotain hienoa muovinsulatustekniikkaa käyttämällä.
Jo pari vuotta sitten talvella huomasin, että korkealla jokivarren koivussa roikkuu jotain värikästä. Kun se paljon myöhemmin oli kai tuulten ansiosta irronnut ja pudonnut maahan asti, tunnistin sen säähavaintopallon laitteistoksi. Vihdoin viikonloppuna toimme neljä Vaisalan laitetta ja muut tykötarpeet omaan pihaan odottamaan, mitä niille tekisimme. Aamulla keksin, että siinähän on myös muovia. Ilmeisesti laitteiden laskuvarjona toiminut muovi oli alun perin oranssin punainen, mutta nyt se oli jo osin haalistunut. Leikkasin varjon irti naruista, pesin ja laitoin pyykkinarulle kuivumaan. Laskuvarjosta teen vielä jotain hienoa, kunhan taitoni ovat karttuneet. Jos nyt jaksan odottaa siihen asti.

Ei kommentteja: