Thaimaa on Thaimaa

Temppelin portilla myydään jotain.

päivis: Usein kuulee sanottavan ainakin niillä kielillä joita hallitsen, että "Thaimaa on Thaimaa". Tai jos ei ihan noilla sanoilla, niin tarkoitus on kuitenkin sama. Useimmiten lausahdus on hyväntahtoinen, mutta on tietysti niitäkin sanojia, joille mikään ei täällä ole hyvin. Ja, kuten Jorma usein sanoo ja kirjoittaa, silti kasaavat luunsa tänne vuosi toisensa jälkeen.

Tänään ajattelin, että missään muualla en vastaavaa näkisi kuin täällä. Thaimaa on siis Thaimaa. Näin päädyin ajattelemaan, kun kävelylenkillämme kohtasimme itsekseen ääneen nauravan poliisin. Tiukkaan virkapukuun sonnustautunut lainvalvoja piteli kädessään kännykkää ja ilmiselvästi oli saanut jonkun hykerryttävän viestin. Nauru vain jatkui ja jatkui. Ei voisi kuvitella suomalaista poliisimiestä tai -naista samaan tilanteeseen. Ei ainakaan yksinään virka-asussa julkisella paikalla.

Minulle ei ole selvinnyt, miten thaimaalaiset suhtautuvat poliiseihinsa. Jotakin poliisin arvovallan mahdollisesta vähäisyydestä ehkä kertoo, että poliisiasuja, merkkejä ja kaikkea poliisin työhön liittyvää voi ostaa kuka tahansa. Mekin olemme muutaman kerran käyneet Pattayan pääpoliisiaseman edessä olevalla pihalla ihmettelemässä kyseistä torikauppaa. Jorma jopa osti virallisen poliisin moottoripyöräkypärän. Aseita ei kai sentään ollut myynnissä, muistelen.

Täällä näkee harvoin poliisin ajavan autolla. Yleensä he liikkuvat vähän yli 100-kuutioisilla skoottereilla tai kuten suomalaiset sanovat, mopoilla. Usein pyörän päällä on kaksi poliisia. Kieltämättä näky on hieman huvittava. Kerran näin poliisin vaaleanpunaisen mopon selässä. Täällä ei siis ajella edes keskenään samanvärisillä virka-ajoneuvoilla. Epäilen, että ajavat omilla pyörillään.

Poliiseja näkee aika usein. Sitäkään en osaa sanoa, onko se omiaan rauhoittamaan paikallista elämänmenoa. Se kun taitaa muutenkin olla aika rauhallista ainakin niinä vuorokauden aikoina, jolloin me liikumme ulkosalla. Eli suunnilleen auringon noususta auringon laskuun. Äsken tosin kävin heti pimeän tultua ostamassa kadun varresta kaksi banaanilettua.

Tätäkään tilannetta selvittämään ei tarvittu poliisia. Poika kasteli itse
hiuksensa ja muilla oli niin uskomattoman hauskaa.

Tuossa Jomtienin rantakadullakin on ainakin neljä poliisiboxia. Ne ovat pieniä rakennuksia, joissa poliisit päivystävät. Suurin niistä on kadun pohjoispäässä, jonne muun muassa kävimme tekemässä rikosilmoituksen, kun asunnossamme kävi voro pari vuotta sitten. Muistan aseman leppoisan tunnelman, jossa palvelu kuitenkin oli hyvinkin asiallista.

Pattayalla toimii myös niin sanottuja turistipoliiseja. He ovat ulkomaalaisia ja selvästi täkäläisiä kollegojaan jykevämpiä. Heistä on varmasti suuri apu muun muassa turistien törttöilyjä ja rikoksia selvitellessä. Ainakin yksi turistipoliisi palvelee myös Imigrationissa eli paikassa, josta esimerkiksi haetaan lupaa oleskelun pidentämiseen Thaimaassa. Siitä minulla ei ole harmainta hajua, miten turistipoliisijärjestelmä toimii. Ovat ainakin jenkkejä ja kenties australialaisia, sen verran sujuvaa englantia heidän kuulee puhuvan.

Tänään sähköposti toi viestin paikalliselta suomalaiselta lehtikustantajalta ja toimittajalta A. Juhana Keroselta eli Gizmolta. Hän kirjoitti pilkallisesti siitä, miten usein suomalaiset väittävät, että paikallinen poliisipäällikkö on heidän kaverinsa. Gizmo kirjoitti, että nuo rehentelijät eivät kuitenkaan osaa koskaan sanoa, mikä nykyisen poliisipäällikön nimi on, kun Gizmo sitä tietysti kurillaan aina kysyy. Poliisipäällikkö on arvovaltainen heppu ja siksi kai suomalaiset, poliisiin edelleenkin kaikista Aarnio-kohuista huolimatta kovasti luottaen, mielellään korostaisivat omaa asemaansa tuon virkamiehen läheisenä ystävänä.