Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kansojen välisestä ystävyydestä

päivis: Tuo otsikon sanayhdistelmä tuli mieleeni, kun jokunen ilta sitten poikkesimme Jomtienin rantakadun varrella oleville markkinoille. Siellä joulupukiksi pukeutunut mies tervehti Jormaa ystävällisesti ja puristi kättä lämpimästi. Mies kertoi olevansa venäläinen. Kotoisin siis maasta, jonka kansaa varsinkin täällä Pattayalla oleskelevat suomalaiset tuntuvat kovasti vihaavan, mikä ettei kotimaassakin koeta samoin. Olemmehan sodan kokeneen sukupolven ja heidän jälkeläistensä kasvatteja.
Tässä siis yksi esimerkki kansojen välisestä ystävyydestä.
En ole niin hyvin perillä minkään maan ihmisten mielipiteistä, että uskaltaisin varmuudella sanoa, koetaanko venäläiset samalla tavalla ei toivotuiksi henkilöiksi myös joissain muissa maissa. Täällä olen kuullut, että esimerkiksi Hua Hinista venäläiset puuttuvat lähes kokonaan, koska kuningas ei heitä siedä. Ehkä asiassa on jotain perää. Itsekin saatoin kyseisessä paikassa käydessäni havaita, että venäläisiä ei katukuvassa juuri näkynyt, eikä myöskään heille omalla kielellään kyhättyjä ravintoloiden ruokalistoja tai muita mainoksia. Kotikadullamme sen sijaan ei aina voi tietää, ollaanko jossain Sotshissa tai vastaavassa venäläisten kotimaisessa etelän lomakohteessa vai kuitenkin Thaimaassa.

Mukavia ja epämukavia venäläisiä olemme mekin tavanneet. Samoin suomalaisia. Kiinalaisistakaan suomalaiset eivät täällä tunnu pitävän. Menevät inhokkeina jo jopa venäläisten ohitse. Itse en ole kiinalaisiin sen kummemmin törmännyt, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata. Joskus kyllä ihmettelen, miten ihmiset osaavatkin erottaa niin hyvin eri Aasian maiden kansalaiset toisistaan. Minä en ainakaan osaa.

Mutta Suomessa asuvia somaleja meistä suurin osa taitaa inhota. Tällaista ei tietysti pitäisi edes kirjoittaa, koska se on epäkorrektia. Noihin venäläisiin tai kiinalaisiin kohdistuvasta vihapuheesta, jota täällä suomalaisten suusta kuulee alvariinsa, ei sen sijaan suhtauduta samanlaisella tunteella. Somalit tuntuvat olevan meille jotenkin liian pyhä asia. Siitä on melkeinpä paras olla hiljaa.

Nyt odotan mielenkiinnolla, minkälainen elämä nousee, kun Facebookissa on näköjään alkanut levitä artikkeli ja ehkä linkkikin johonkin TV-ohjelmaan, jossa Suomessa pitkään asunut somalimies antaa tulla täysillä tarinaa somalien kieroista tavoista käyttää suomalaista sosiaaliturvaa hyväkseen. Senhän me kaikki olemme "tienneet" tähänkin asti, mutta miehen avautuminen tuntuu antavan asialle aivan uudet mittasuhteet. Enää ei puhuta muutamista satasista tai parista perheen yhdistämisen nimissä Suomeen toimitetusta, mutta ehkä tosiasiassa perheeseen kuulumattomasta lapsesta. Puhutaan paljon suuremmista summista ja ihmismääristä.

Ehkä silti suhtaudun hieman kriittisesti kyseisen somalin paljastuksiin. Miksi hän haluaa mollata niin ankarasti omat maanmiehensä ja -naisensa? Asetin mielessäni itseni samaan asemaan. Tekisinkö samanlaisen paljastuksen, jos olisin muutaman tuhannen suomalaisen kanssa joutunut lähtemään maanpakoon ja tietäisin heidän kenties tekevän vilunkia sen maan järjestelmää hyväksi käyttäen, johon olisimme sattuneet päätymään. Tuskin. Mutta jos hänen kertomansa osoittautuu todeksi, ei voi muuta sanoa kuin että olemmepa rakentaneet erikoisen järjestelmän pakolaisista huolehtimisen nimissä.

Ei kommentteja: