Koska emme täällä Thaimaassa katso televisiota, tapahtumat ovat vyöryneet tietoisuuteemme nettilehtien ja minulla erityisesti Twitterin kautta. Olen tuntenut puistatusta nähdessäni murhaajien kuvia ja muutakin väkivaltaisuuksiin liittyvää kuvamateriaalia, muusta uutisoinnista puhumattakaan. Olen jo lähes halunnut sulkea silmäni Charlie Hebdo -otsikoita nähdessäni.
Tänä päivänä ei varmaan ole helppoa olla muslimi toisin uskovien joukossa. Toisaalta moni tuttu ja tuntematon islamin uskoinen on sanoutunut irti hirmuteosta. Yksi heistä twiittasi mielipiteenään, että hyökkäys lehteä kohtaan on paljon hirveämpi teko kuin kuunaan ovat olleet lehden julkaisemat pilakuvat. Näin varmasti suurin osa ihmisistä kokee. Mutta se ei tee tehtyä tekemättömäksi.
 |
| Google kunnioitti tänään etusivullaan Charlie Hebdon tapahtumiin liittyvän väkivallan uhrien muistoa. |
En tunne kovin hyvin uskonnon historiaa, mutta sen toki tiedän, että ilman hirmutekoja ei kristinuskoakaan aikoinaan levitetty. Ei siis mitään uutta auringon alla. Nyt vain tieto leviää lähes salaman lailla, kun satoja vuosia sitten uskonnon aatteen ja vallan edistämiseksi tehdyt murhat jäivät vain silminnäkijöiden ja muuten pienen piirin tietoisuuteen. Jäivät kuitenkin.
Tänään, eilen, eikä koskaan näin saisi tapahtua, eikä olisi saanut käydä. Nyt rummutetaan sitä, että Koraani, jonka ohjaamina murhaajat ja itsemurhapommittajat tekosiaan tekevät, alistavat ja pelottelevat ihmisiä, on raaka kirja. Tuntuu, ettei haluta muistaa, miten myös raamattu ohjeistaa julmuuksiin.
Uskovat sanovat mielellään, että erilaiset elämänohjeet tulevat suoraan raamatusta. Siksi niitä pitää noudattaa. Jos näin tosiaan on, meidän pitäisi esimerkiksi pitää oikeana sitä, että vanhemmat tappavat tottelemattomat lapsensa tai kristityt kivittävät kuoliaiksi kenet milloinkin. Sen verran sivistyneitä olemme, ettemme noita ohjeita sentään noudata. Sen sijaan olemme nokkelia poimimaan raamatusta kohdat, jotka palvelevat omia tarkoitusperiämme, milloin se on vaikkapa naispappeuden tai homojen oikeuksien vastustaminen.
Suoraan sanottuna viime päivien tapahtumien valossa tuntuu pahalta sekin, miten erilaisissa, arvokkaina pidetyissä tilanteissa meilläkin kirkkoon kuuluvien tulee vannoa käsi raamatulla. Miten se eroaa siitä, että muslimi lukee omaa pyhää kirjaansa kuin "piru raamattua" ja uskoo lujasti sen antavan oikeutuksen milloin mihinkin? Ihan niin kuin meillä raamattu on ohjenuorana monille tai sillä vähintään kuvainnollisesti lyödään päähän.
Charlie Hebdo panee jostain syystä ajattelemaan sitäkin, mitä raamattumme tarkoittaa kertoessaan, että jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Keitä olemme me? Jos jumalan luomia ovat vain kristityssä maailmassa ja yhteisöissä elävät ihmiset, kuka loi muslimit, Buddhaan uskovat tai hindut? Kenen näköinen on ateisti? Raamatusta vastausta ei taida löytyä.
Uskontojen nimissä on tehty paljon hyvää, mutta pahan teossa uskonnot taitavat kulkea etunenässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti