Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Täytyy taas ihmetellä itseään

päivis: Tänään yllätin taas itseni puhumasta kummallisia. Olimme lounaalla, Jorma odotti naudan pihviään salaatilla ja ranskalaisilla, minä kalaruokaani samoilla lisukkeilla. Ravintolassa oli mukava istua, ilma oli sopivan vilpoinen, kiitos ilmastoinnin. Olimme jo saaneet tilaamamme juomat, Jorma Cociksen ja minä kiwimehuni.  Janoissani yritin juoda mehua, mutta sitten totesin lähes ärtyneenä, että "nuo jääpalat on niin pieniä, että tätä on tosi hankala juoda". Sen sanottuani alkoi naurattaa.
Juomia pienillä jääpaloilla.
Miten sitä joskus onnistuukin olemaan täysin jossain muualla kuin tilanteen tasalla? Minulla on etuoikeus tehdä etätöitä Thaimaassa, nauttia lämmöstä ja auringosta. Kahden hengen lounaamme juomineen ei ollut edes halvimmasta päästä ja silti laskumme loppusumma ei ollut juuri enempää kuin 10 euroa. Ja kaikesta huolimatta onnistuin päästämään suustani nuo käsittämättömät sanat. Ja voin vielä myöntää, että joskus olen ollut yhtä harmissani, kun lasissa on ollut vähän liian isoja jääpaloja. Silloinkin juominen saattaa olla hankalaa.

Mutta kaikkien meidän nirppanokkien ja mossottajien onneksi on keksitty pilli, jolla juomaa voi imeä saamatta jäitä päälleen tai liian pieniksi pilkottuna juoman mukana suuhunsa. Joten tämäkin päiväni oli pelastettu, kun huomasin, että nuori ja varmasti alipalkattu tarjoilija oli tuonut eteeni pöytään haarukan ja veitsen lisäksi paperiin pakatun pillin. Kyllä oli sen jälkeen mukava siemailla juomaa palan painikkeeksi.

Tiedän, etten ole täällä ainut, jolla suhteellisuuden taju joskus pettää. Tässä yhtenä päivänä kuuntelin, kun pari suomalaista jakoi kokemuksiaan täkäläisestä julkisesta liikenteestä. En edes tiedä, minkä verran paikallisbussilla ajelu maksaisi, koska sellaisia ei juuri näe liikenteessä, vaikka pysäkkejä onkin. Tavallinen taksi toi meidät linja-autoasemalta kotiin noin viidellä eurolla, lavataksia käyttäen olisimme selvinneet puolet halvemmalla. Mutta reittiliikenteessä ajavaan lavataksiin hypätessä matkan hinta on jo vuosikaudet ollut vain 10 bahtia (noin 25 senttiä), mikäli pysyttelee yhdellä vyöhykkeellä. Jos taas haluaa pitemmälle, pitää maksaa 20 bahtia (siis noin 50 senttiä).

Tänään luin uutisen, ettei Thaimaa hyväksy Über-takseja teilleen ja kaduilleen.
Hyvä niin, sillä näiden tavallistenkin taksien kuljettajilla taitaa olla
melkoisen kova työ saada kasaan kelvollinen tienesti.
Nämä mainitut joukkoliikenteen käyttäjät siis pitivät, jos ei pöyristyttävänä niin ainakin aivan liikaa vaadittuna, kun lavataksikyydistä olisikin pitänyt maksaa tuo 20 bahtia per matkustaja. Olivat ilmi selvästi ajaneet ensimmäisen vyöhykkeen yli ja vaadittu hinta oli aivan oikea. Mutta kun joku oli tietysti tullut sanoneeksi näille maanmiehillemme (-ja naiselle), että lavataksi maksaa 10 bahtia, niin eihän siitä suomalainen silloin enempää maksa vaikka matkan mahdollistanut kuljettaja näin vaatisi.

Ei kommentteja: