Elämän tai ainakin painon hallintaa

jormas: Jomtien-Pattayan reissu ja aika Thaikodissamme muodostuu joistakin rutiineista. Alussa ajelimme vuokrapyörillä. Skoottereilla, joita täällä sanotaan mopoiksi, vaikka kuutioita on 125 ja 150 välillä. Ja koska niistä maksettiin vuokraa joka päivä, piti niillä ajaakin joka päivä.

Mutta sitten hankimme kuvan pyörän. Honda Phantomin, joita valmistettiin Thaimaassa. Sillä  ei tiettävästi enää, koska tuote on viimeisiä vanhan liiton pyöriä ilman erityistä elektroniikkaa. Tilalla on kaasutin entisajan ryyppyineen ja niin edelleen. Mutta kun se on oma, olen huomannut, että sillä ei tarvitse ajaakaan joka päivä, vaan se saattaa seistä vaikka viikon.

Tilalle on tullut joka-aamuinen kävelylenkki tai ainakin kuutena aamuna viikossa. Elon ja olon ympärillä haistaa ja maistaa toisella tavalla jalkapatikassa. Tulee otettua valokuvia ja tulee vaihdettua kuulumisia ihmisten, mutta myös eläinten kanssa. Kun sivuun jätetään  suomen kielen taitoiset niin ihmiset ja eläimet ymmärtävät minua yhtä palvon kuin minä niitä. Siis saman verran kuin thaimaalaiset, venäläiset ja muun maalaiset minua ja minä heitä. Näin varsinkin, jos sanottavaa ei ole puolin eikä toisin englanniksikaan. Mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi yksi saksalainen rantatuolissa, joka osaa niistämisen taidon niin, että se kuuluu ainakin sata metriä. Hänelle sanon "guten morgen tai guten tag".

Mutta kun monella täällä tuntuu olevan ja onkin thaivaimo, on meillä täällä thaikotikoiria. Jotka ymmärtävät meitä ruokapusseinemme enemmän kuin äsken mainittu saksalainen. Koirat näyttävät olevan usein myös kiitollisempia kuin ihmiset konsanaan, joilla aika monella tuntuu olevan aina jotain vialla. Suomalainen, joka on kaksi päivää peräkkäin täysin tyytyväinen elämäänsä, onkin aikamoinen harvinaisuus.

Minulla on aiemmin ollut tavoitteena pudottaa painoa 100 grammaa päivä. Sen olen pystynyt saavuttamaan ja niin on käymässä tälläkin kertaa. Syön täällä satavarmasti puolet vähemmän kuin Suomessa. Ei siis mikään ihme, että siellä lihon, kun en pahemmin harrasta liikuntaakaan.

Kun tulimme vajaa kuukausi sitten, oli painoni 98,3 kg ja nyt se on  karvan alle 94, joten aikataulussa ja tavoitteissa ollaan. Joskin loppupää kilojen suhteen on hankalampaa, sillä luulen, että alussa poistuu nesteitä enemmän.

Kun jollekin tästä projektistani kerron, niin usein on vastaus vähättelevä, että joo, nesteitä poistuu ja niin edelleen. Joten mukavalta tuntuu, kun Santtu onnitteli vilpittömästi kädestä sanoen, että "hienoa Jorma". Kiitos Santtu sanoistasi, vaikka et tiettävästi tätä luekaan. Mutta ehkä joku sen sinulle rantatuolipaikalla 33 kertoo.