Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 11. marraskuuta 2014

Maallisen ja taivaallisen vallan jakajat

jormas: Joskus olen toiminut vihreässä liikkeessä aktiivisemminkin. Ollut luottamustehtävissä läpi koko kunnallisen skaalan. Lautakunnissa, valtuustossa, kunnanhallituksessa, mitä erilaisimmissa toimikunnissa ja niin edelleen. Ja onpa sitä tullut jaettua oikeuttakin käräjäoikeudessa lautamiehenä eli maallikkotuomarina. Joka tarkoittaa, että olen tehnyt tuomarinvalan. Poliittisin perustein jaettuja paikkoja kaikki. Eduskuntavaaleissakin taisin olla ilman menestystä ehdolla ainakin pariin eri otteeseen.
Vihreyttä on monenlaista.
Luulen, että kuvassa on Lahden vihreiden jalanjäljet.
Vihreätä puoluetta olin perustamassa tai vastustamassa monessa paikassa. Yksi mieleenpainuvimpia oli Oulun tapaaminen, jossa kokoustimme helluntaiseurakunnalta vuokratussa teltassa. Ja yövyimme pienissä teltoissa sen ympärillä. Aamulla oli aste, pari pakkasta, mutta aate ja sielun palo siihen lämmitti.

Itse en tosin koskaan ole ollut vihreiden valtavirtaa, sillä koin, että ihmisen, joka raahautuu huomiseen köyttä kaulaansa sovitellen, on vaikeaa silloin laittaa Koijärven suojelua tai ydinvoimaa itselleen ovinkaan tärkeäksi. Ellei sitten ole päättämässä päiviään ennenaikaisesti juuri mainitsemieni asioiden vuoksi. Könkkölän Kalle kiteytti ajatukseni hyvin toteamalla, että eihän hän edes pääse Koijärven tai jonkun rämesuon äärelle millään keinolla. Joten mitä ei voi kokea konkreettisesti, on harvoin maailman tärkein asian.

Mutta kun vihreät sitten joutuivat perustamaan puolueen, taisi niitä olla yhtä aikaa peräti kolme. Joko rekisteröityneenä tai muuten. Yksi rakentui Eero Paloheimon ja toinen Pentti Linkolan ympärille. Kolmas koostui muusta vihreästä väestä. Siitä porukasta pääosin on nykyiset vihreät, poliittiset vallankäyttäjät. Mutta vaikka Eero myöhemmin taipui istumaan eduskunnassakin nykyisen Vihreän puolueen mandaatilla, taisi hän sydämessään silti seistä, sillä hän erosi puolueesta: https://www.facebook.com/pages/Eero-Paloheimo/141653279215734

Itse koin, että enemmistö ei ollut koskaan puolueen kannalla. Mutta koska vähemmistö sanoi, että teemme sen joka tapauksessa, oli muiden siihen tyytyminen, sillä elintilaa ei jäänyt koska perustettu puolue vei puoluetuet ynnä muut yhteiskunnan vihreälle politiikalla jakamat rahat.

Mutta kaikki eivät myyneet sieluaan rahalla, vaan monet joilla oli hienoja ajatuksia ja ideologioita, jäivät pois. Yksi näin tehnyt hengenheimolaiseni oli Aulis Junes. Mitähän mahtaa miehelle kuulua? Mutta pois jäi myös Miina Äkkijyrkkä ynnä monet muut omia polkuja kulkevat. Valitettavaa, sillä paljon positiivista voimaa on poliittisen järjestelmän ulkopuolella.

Itse olin perustamassa myös vihreiden kristittyjen yhdistystä. Nimeltään Vihreät Niityt ry. Sen päätavoite oli koota saman lipun alla vihressä liikkeessä olevat kristityt. Yhdistyksen nimissä osallistuttiin myös seurakuntavaaleihin http://www.vihreajamsa.fi/, eikä aivan ilman menestystä. Itsekin olin mukana muun muassa Palokan piirijohtokunnan puheenjohtajana. Mutta emmehän me mitään päättäneet, sillä esittelijänä toimi niin sanottu piiripappi, joka sanoi mitä tehdään. Ja me nyökyttelimme. Vaikka näin kävi, ei se ollut papin suuruutta, vaan meidän pienuutta.

Nykyisin seurakuntavaaleissa on puoluepolitiikka näkyvämmin esillä. Niillä on myös omia ehdokaslistoja. Joten lähes ammoisista ajoista lähtien, on maallisiakin poliitikkoja kiinnostanut myös taivaalllinen valta. Sitä käyttämässä niitä on nytkin iso liuta kirkkovaltuustoissa.

Mutta mikä tai millainen on sitten maallinen poliitikko? Kristityn näkökulmia tästäkin asiasta on monia. Itse ajattelen, että maallisesta en tiedä, mutta tunnustava kristitty on hän, joka uskoo Jumalan läsnä- ja olemassaolon lisäksi Hänen Poikaansa. Vaikka joidenkin peräänkuuluttamaa suun tunnustusta ei irtoaisikaan.

Ei kommentteja: